Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla äitiysneuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia odottavien äitien syömishäiriöiden tunnistamisesta, niiden puheeksiottamisesta ja tukemisen keinoista. Pihlmanin & Liimataisen vuonna 2010 tehdyn opinnäytetyön mukaan odottavat äidit kokivat, etteivät olleet saaneet terveydenhoitajilta tarvitsemaansa tukea. Tutkimuksemme tavoitteena oli saada laadullista tutkittua tietoa terveydenhoitajien kokemuksista odottavien äitien syömishäiriöistä.

Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Keräsimme aineiston teemahaastattelun avulla. Haastattelimme neljää Oulun kaupungin äitiysneuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa, jotka olivat työskennelleet 2-28 vuotta äitiysneuvolassa. Haastattelut toteutettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluina. Haastatteluissa käytössämme oli kolme teemaa, joiden avulla kysymykset muotoutuivat. Aineiston analysoimme induktiivisella sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti.

Tutkimustulosten mukaan terveydenhoitajat kokivat odottavien äitien syömishäiriöiden tunnistamisen vaikeaksi. Syömishäiriöiden tunnistamiseen vaikuttivat odottavan äidin fyysinen ja psyykkinen tila, vuorovaikutustaidot, asiakkaan taustatiedot sekä työkokemus. Terveydenhoitajilla oli käytössään moninaisia keinoja huolen puheeksiottoon. Terveydenhoitajat saattoivat kokea huolen puheeksiottamisen joissakin tilanteissa hankalaksi, mutta puheeksiottamisesta ei ollut juurikaan ilmaantunut ongelmia. Terveydenhoitajien tukemisen keinot painottuivat keskusteluun, ohjaamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Jokainen vastaajista koki lisäkoulutuksen tarpeelliseksi.

Tutkimustulosten perusteella terveydenhoitajat kaipaavat lisäkoulutusta syömishäiriöiden tunnistamiseen ja tukemiseen. Jatkossa terveydenhoitajille voisi toteuttaa projektiluontoisena opinnäytetyönä koulutustapahtuman tai kirjallisen ohjeistuksen aiheesta. Mielenkiintoista olisi tutkia myös puolison keinoja tukea odottavaa äitiä kehonkuvan muuttuessa sekä syömishäiriöiden vaikutuksia synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Eating disorders are relatively common among young women nowadays. Nevertheless, maternal eating disorders are not well identified by health care professionals.

Aim of this thesis was to obtain evidence-based knowledge concerning maternal eating disorders from public health nurses’ point of view and spread the best practices concerning their work methods.

Our study was qualitative. Data were collected by theme-based interviews from public health nurses working for maternity clinics in the Oulu area. Single and group interviews were used. The data were analyzed by the method of inductive data analysis.

According to the informants it was difficult to identify eating disorders of expectant mothers. The identification was affected by numerous factors including physical and psychological stage of mother, her background, public health nurses’ own job experience and interaction skills. Bringing up the concern was experienced to be difficult in some cases. Supporting methods were conversation, guidance and multiprofessional co-operation. Every one of informants found further education on the issue useful.

The results of this study show that public health nurses need further education for identifying eating disorders of pregnant women and for supporting their customers. In the future, some guidelines should be given to Finnish public health nurses concerning maternal eating disorders by arranging courses or by distributing written material. Interesting aspects would be to study how the partner of an expectant mother could support her as her body image changes during pregnancy and how eating disorders affect the mother after pregnancy.