Opinnäytetyömme tutkimuskysymys oli, millaisia kokemuksia esikouluikäisillä lapsilla on päiväkotikiusaamisesta. Aihetta on alettu hiljattain tutkia enemmän, koska kiusaamista on todettu tapahtuvan jo päiväkodissa. Tarkoituksenamme oli kvalitatiivisin ja lapsilähtöisin menetelmin tuottaa tietoa lapsen kiusaamiskokemuksesta. Saaduista tuloksista voi olla hyötyä varhaiskasvatuksen työntekijöille kiusaamisen tunnistamisessa, siihen puuttumisessa ja ennaltaehkäisyssä. Opinnäytteen tavoitteena oli syventää omaa tietouttamme lapsen kokemusmaailmasta ja kehittää ammatillisuuttamme sekä lapsilähtöistä työotettamme.

Tutkimukseen osallistui yhdeksän esikouluikäistä lasta yhdestä päiväkodista. Aineisto kerättiin satuun pohjautuvien lasten omien piirrosten sekä saduttamisen avulla. Piirroksia tuli yhdeksän kappaletta, joita käytimme opinnäytetyömme kuvittamiseen sekä aineiston havainnollistamiseen. Saduttamalla tarinoita kertyi yhteensä kahdeksan, jotka analysoimme hyödyntäen narratiivisen analyysin keinoja.

Tutkimuksessamme ilmeni, että eritoten fyysinen väkivalta, kuten lyöminen, on lasten mielestä kiusaamista. Henkistä väkivaltaa puolestaan edusti toiselle rumasti puhuminen sekä väkivallalla uhkaaminen. Kiusaamistilanteet tuottavat lapsessa vihaa ja pahaa mieltä, joka näyttäytyy itkemisenä. Kiusaamistilanteet ratkaisi usein joku riidan kolmas osapuoli, muutamassa tarinassa opettaja tai toinen lapsi. Riita sovittiin pyytämällä anteeksi.

Lapsi tarvitsee tukea kiusaamistilanteita kohdatessaan, mielellään aikuiselta henkilöltä. Tieto siitä, että aikuinen on läsnä ja puuttuu kiusaamiseen, voi tuoda lapselle turvallisuudentunnetta ja ymmärrystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.