Opinnäytetyössäni tutkin kansantanssin ammattilaisen suhdetta esiintyjyyteen tanssitekniikan ja perinteen lähtökohdista. Tutkin kansantanssitekniikan vaikutuksia ja tuntiharjoittelun yhtymäkohtia näyttämöllä tapahtuvaan toimintaan. Tutkimus sivuaa perintömme merkityksellistä roolia ja sitä, kuinka määrittävä tekijä se on tämän päivän taiteilijalle. Haen vastauksia kysymykseen, mitkä ovat haasteet tanssijan näkökulmasta tämän päivän näyttämölle asetetussa kansantanssissa.

Opinnäytetyöni empiirisessä osassa työstin teoksen itselleni ja kahdelle muusikolle. Pyrin ymmärtämään, mitkä tutkimuskysymyksistä nousevat tärkeimmiksi itselleni ja millaiset oletukset ohjaavat toimintaani. Taiteellisen osion puran pohtivalla itseanalyysillä, sillä observointi kohdistuu taiteellisen työn osalta itseeni. Aineistona käytän kirjallisuutta sekä kyselyä, jonka teetin tiivisti rajatulle ryhmälle kansantanssin ammattilaisia.

Tanssin tekniikkaharjoittelun erottaa näyttämölle sijoittuvasta tanssista selkeästi niiden keskenään erilainen konteksti. Teoksen sisältä voi löytää yhteneviä piirteitä harjoitustuntiin nähden sekä sisällöllisesti että rakenteen osalta. Kun harjoittelu, kokonainen toimintamalli, sovelletaan uuteen tilanteeseen, puhutaan yleisestä transferista, joka koostuu joko positiivisista tai negatiivisista transefereista, eli siirtovaikutuksista. Koreografi käyttää itselleen tutuinta liikemateriaalia, joka syntyy positiivisten mielleyhtymien kautta.

Haasteena kyselyyn vastaajat näkevät muiden tanssin lajien vaikutuksen nykykansantanssiteoksissa, sillä ne tuovat ilmaisu- ja tekniikkaharjoitteluun uudentyyppistä materiaalia. Ilmaisua toivottiin harjoiteltavan nykyistä enemmän. Pari- ja ryhmäkontaktin välittyminen sekä eri tanssien ja liikkeiden laatuerojen sisäistäminen nousevat vastaajien kesken tärkeimmiksi asioiksi. Perinteen tuntemus ja sen näkyminen teoksissa ei ole heidän mielestään yhtä merkittävää kuin kontakti ja laatuerot tanssiessa.

Tutkimus luo kuvaa siitä, millaisia arvoja ja käsityksiä tällä ammattilaisjoukolla on esiintyjyyteen. Otosta voisi laajentaa ja siirtää koskemaan kansantanssin harrastajapohjaa, jolloin saataisiin käsitys, millainen on kentän suhde kansantanssijan esiintyjyyteen ja esittävään kansantanssiin. Materiaalipaketin työstäminen, mikä sisältäisi ilmaisu- ja esiintymisharjoitteita kansantanssijoille olisi hyödyllinen.