Aiemmassa tutkielmassani havainnollistin, miten pienet, yksisormioiset urut voi saada kuulostamaan suuremmilta, monisormioisilta uruilta. Havainnollistin muun muassa soittotapaa, joka mahdollistaa triosoiton myös sellaisilla yksisormioisilla uruilla, joissa ei ole jaettuja tai puolikkaita äänikertoja. Käytännössä kyse on melodian perussävelen vahvistamisesta sen yläsävelillä soittoteknisin keinoin. Melodian perussävel sekä altto ja tenori soitetaan vasemmalla kädellä, yksi tai useampi melodian yläsävel oikealla kädellä ja basso jalkiolla. Kutsuin aiemmin soittotapaa äänikertaimitoinniksi.

Tässä tutkimuksessa, jonka keskeisenä sisältönä on kvinttiäänikertasovituksen laatiminen, käytän käsitettä osasävelkaksinnus, joka kuvaa paremmin toteutustapaa: perussävelen ja sen yhden tai useamman yläsävelen soittamista niin, että puuttuvan äänikerran kaltainen sointi saadaan aikaan.

Edellistä työtä tehdessäni tuli ilmi, että äänikertasovituksen laatimisesta voisi tehdä oman tutkielmansa. Aihe lienee täysin uusi suuntaus urkumusiikin saralla. Tartuin haasteeseen ja otin tämänkertaisen tutkimukseni aiheeksi aiemmassa työssä julkaisemani kvinttiäänikertasovituksen Dietrich Buxtehuden (n. 1637 – 1707) urkukoraalista Herr Jesu Christ, ich weiss gar wohl (BuxWV 193). Ammatillisen kasvun myötä olen alkanut nähdä aiemmassa sovituksessa selkeitä puutteita. Tämän työn tavoitteena on toteuttaa alkuperäisteoksesta julkaisukelpoinen kvinttiäänikertasovitus.

Urkukoraali on sävelletty alun perin monisormioisille uruille. Teos on neliääninen ja nuotinnettu kolmelle viivastolle. Yläviivastolla sijaitseva sopraano, teoksen melodia, soitetaan oikealla kädellä ja keskiviivaston altto ja tenori eri sormiolta vasemmalla kädellä. Alaviivaston basso soitetaan jalkiolla. Kvinttiäänikertasovituksen lähtökohtana on alkuperäisteoksen pohjalta laatimani mallinuotinnos. Mallinuotinnoksessa alkuperäisteoksen melodia on siirretty keskiviivastolle. Yläviivastolle on lisätty stemma, joka kulkee melodiaan nähden duodesimiä (oktaavi + kvintti) korkeammalla. Altto, tenori ja basso ovat alkuperäisillä paikoillaan. Sormion äänialarajoitteen vuoksi äänikertasovituksen sormio-osuudet nuotinnetaan usein oktaavia alemmaksi nelijalkaiselle äänikertapohjalle.

Mallinuotinnoksen pohjalta olen tehnyt kaksi kvinttiäänikertasovitusta. Toisessa vasemman käden laajin ambitus on puhdas oktaavi, toisessa suuri desimi. Sovitukset ovat nähtävissä opinnäytetyön lopussa. Arvioni mukaan olen päässyt tavoitteeseeni: nuotinnosten ulkoasu on selkeä ja soinnilliset muutokset ja äänenkuljetukset ovat huomattavasti harkitumpia kuin aiemmassa työssäni. Esittämälläni soittotavalla ja nuotintamismenetelmällä on uskoakseni myös kansainvälistä arvoa. Toivon, että sovitukset voisivat löytää tiensä mahdollisimman monen urkurin ohjelmistoon.