Tämän tutkimuksen aiheena on kaupunkiviljely maankäytön suunnittelussa viidessä Suomen suurimmassa kaupungissa. Tarkoituksena on selvittää, onko hyötykasvien viljelyn mahdollisuus otettu huomioon uusien alueiden kaavoituksessa Helsingissä, Espoossa, Tampereella, Vantaalla ja Turussa. Lisäksi etsitään vastauksia kysymyksiin miksi ja miten. Työssä halutaan myös selvittää, millä kaavoitustasolla hyötykasvien viljelyn mahdollisuus otetaan huomioon. Menetelmänä käytetään laadullista tutkimusta, jonka aineisto on kerätty edellä mainittujen kaupunkien aluearkkitehdeille suunnatun, sähköpostitse lähetetyn kyselyn avulla.

Pääkaupunkiseudun kaupungeissa Espoossa ja Vantaalla hyötykasvien viljelyn mahdollisuus on otettu hyvin huomioon uusien alueiden kaavoituksessa. Perinteisten kaupunkiviljelymahdollisuuksien, kuten viljelypalstojen ja siirtolapuutarhojen, rinnalle on löydetty myös muita vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi pienemmät palstat ja kattoviljely. Hyötykasvien viljely on yleensä huomioitu vasta asemakaavassa, jos se on huomioitu ylipäätään kaavoituksessa. Yleiset motiivit hyötykasvien viljelyn huomioon ottamiseen ovat mm. asukkaiden juurruttaminen alueeseen ja yhteisöllisyys. Kaupunkiviljelyn huomioon ottaminen kaavoituksessa on kehittynyt, ja se otetaan jo huomioon aikaisemmassa vaiheessa ja ylipäätään kaavoituksessa. Kuitenkin toisilla alueilla kaupunkiviljelyllä on vain väliaikainen asema maankäytössä. Tulevaisuus näyttää, onko kaupunkiviljely kasvava trendi ja tuleeko sille pysyvä asema kaupunkien kaavoituksessa ja maankäytössä.