Tämä opinnäytetyö on laadullinen, fenomenologinen tutkimus, jossa keskipisteenä ovat pienten lasten vanhempien kokemukset lastensa hengellisyydestä. Tutkimus on osa vuoteen 2016 saakka jatkuvaa turkulaisen ammattikorkeakoulu Novian projektia ”Hengellisyys, henkevyys ja elämänkysymykset – you name it! Tutkimus on osa projektin ensimmäistä vaihetta, jossa yhteisenä päämääränä on ollut hengellisyyden kuvaaminen eri näkökulmista. Tutkimuksen pyrkimyksenä on vastata kysymyksiin, kuten miten pienten lasten vanhemmat näkevät lastensa hengellisen kehityksen ja minkälaista tukea vanhemmat kokevat tarvitsevansa lastensa arvokasvatuksessa. Tutkimusmenetelminä käytetään kirjallisuuskatsausta sekä laadullista haastattelututkimusta ruotsinkelisellä Pohjanmaalla asuvien vanhempien keskuudessa. Haastateltavina ovat toimineet kolme vanhempaa, joiden lapset on kastettu sekä neljä vanhempaa (pariskunta mukaan lukien), joiden lapsia ei ole kastettu ja jotka eivät kuulu kirkkoon.

Tutkimus osoittaa, että hengellisyys käsitteenä koetaan eri tavoin vastaajien kesken. Kaikki vanhemmat kokevat lastensa olevan synnynnäisesti hengellisiä, mikäli hengellisyytenä käsitetään jokin hyve. Vanhemmat korostavat tarvetta tukea hengellisyyttä. Vanhemmat painottavat ympäristön vaikutusta lapsen hengelliseen kehitykseen – tähän kiinnitetään huomiota myös teoriaosiossa. Kaikki vanhemmat suhtautuvat myönteisesti ja ovat, pariskuntaa lukuun ottamatta, osallistuneet evankelis-luterilaisen kirkon vanhempi-lapsi-toimintaan. Haastateltavat kokevat seurakunnan voivan tukea heitä lapsen arvokasvatuksessa ja he toivovat sellaisen toiminnan järjestämisestä, jossa vanhemmat voisivat syventää kristinuskon tuntemustaan ja jossa keskityttäisiin vanhempien tarpeeseen pohtia ja keskustella muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden kanssa. Lopuksi tutkimuksessa painotetaan lapsen hengellisyyden ymmärtämistä yhteiskunnassa laajalti ja todetaan hengellisyyden asuvan jokaisessa lapsessa.