Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on saada syvempi tietämys sekä ymmärrys siitä, kuinka hoitajana voi kohdata lapsipotilaan lapsikeskeisesti laskimopunktiossa. Opinnäytetyön tarkoituksena on myös ottaa selvää sairaanhoitajien osaamisesta, sekä asenteista non-farmakologisia kivunlievitysmenetelmiä kohtaan lapsipotilaiden laskimopunktiossa.

Opinnäytetyö toteutettiin suorittamalla puolistrukturoituja haastatteluja, jotka analysoitiin kvalitatiivisen aineistoanalyysin kautta. Haastatteluihin osallistui neljä sairaanhoitajaa, jotka työskentelivät lastenosastolla. Jokaisella haastateltavalla oli pitkä työkokemus. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimi Hildegrad E. Peplaun (1952) ihmissuhteiden teoria.

Opinnäytetyön tulos osoittaa, että lapsipotilaan kohtaaminen lapsikeskeisesti laskimopunktiossa, kostuu adekvaattisesta informaatiosta, tunnollisesta valmistelusta, sekä lapsen tarpeiden huomioon ottamisesta. Tulos viittaa myös siihen, että nykypäivän sairaanhoitajilla vaikuttaa olevan tietämystä non-farmakologisista kivunlievitysmenetelmistä, jotka soveltuvat käytettäviksi lapsipotilaiden laskimopunktiossa, sekä siihen että sairaanhoitajat näkevät kyseiset kivunlievitysmenetelmät tarpeellisina.