Opinnäytetyö lähestyy ohjaajantyötä sen kautta, että ohjaaja on ihmisenä ensisijaisesti maailmassa kehollisuuden kautta todentuva olento. Kehollisuuden pohdinnalle on työn näkökulman mukaan taiteellisessa työskentelyssä suuri tarve, sillä nykytodellisuudessa yleisesti vallitseva suuntaus on nähdä ihmiskeho instrumentaalisena. Työssä tulee esiin, että instrumentaalinen, välineellistävä kehon katsomisen tapa etäännyttää ihmisen kehollisesta läsnäolosta, ja samalla maailman merkityksellisyydestä.

Työhön sisältyy kehollisuuden ja empatian yhteyden tarkastelu. Työn näkökulmasta ohjaajantyö pitää sisällään empatiaan perustuvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Tarkastelun kohteina esiintyvät myös kehollisuuteen sisältyvä hiljainen, kohdistumaton tieto, sekä ihmiskehon kokonaisvaltainen tasapaino, joiden katsotaan olevan kehollisuuden ymmärtämisessä tärkeitä kohtia.

Työssä käytetään aineistomateriaalina haastatteluja. Haastateltavat ovat jollain lailla sekä kehollisuuden että ohjaajuuden kanssa ammattinsa puolesta tekemisissä. Taustamateriaaleina toimivat myös kirjalliset lähteet, jotka sivuavat holistisen ihmiskäsityksen kenttää.

Työn johtopäätösten mukaan taiteellisessa työskentelyssä on ensisijaista maailman merkityksien avaaminen ja maailman merkitykselliseksi tekeminen. Työssä kehollisuus nähdään maailman merkityksellisyydessä olennaisessa asemassa.