Tämän opinnäytetyön tavoitteena on esitellä laajojen intervallihyppyjen esiintyvyyttä solistisessa jazzimprovisoinnissa. Tarkoituksenani on havainnollistaa, että laajoilla intervallihypyillä ei ole merkittävää roolia traditionaalisessa jazzimprovisoinnissa ja käsitellä siihen liittyviä syitä. Esitän työssäni, että laajojen intervallihyppyjen vähäinen rooli traditionaalisessa jazzimprovisoinnissa heijastuu myös tämän päivän jazzmusiikissa siten, että laajat intervallihypyt jäävät helposti pienempään rooliin kuin olisi melodisen monipuolisuuden ja yllätyksellisyyden kannalta suotavaa. Lisäksi osoitan syitä, miksi jazzmusiikkia soittavien muusikoiden olisi perusteltua käyttää monipuolisesti laajoja intervallihyppyjä improvisoinnissaan.

Tarkastelen tutkielmassani laajojen intervallihyppyjen käyttöä rajoittavia tekijöitä jazzimprovisoinnissa. Havainnollistan teoreettisten laskutoimituksien avulla laajojen intervallihyppyjen vähäisen ja runsaan käytön välisiä eroja. Analysoin lisäksi kirjasta Jazzology otettuja melodiaesimerkkejä sekä Scott Kinseyn improvisoitua sooloa kappaleessa Essaouira. Näitä lähteitä vertailemalla pyrin osoittamaan eroja tavanomaisen ja monipuolisen laajojen intervallihyppyjen käytön välillä. Työn pääpaino on kuitenkin ilmiön esittämisessä ja omissa pohdinnoissani, joiden avulla toivon kannustavani improvisoivaa tai säveltävää lukijaa pohtimaan laajojen intervallihyppyjen roolia omassa musiikissaan.