Skitsofreniaa sairastavan henkilön kognitiiviset taidot sisältävät tyypillisesti tarkkaavaisuuteen, muistitoimintoihin, toiminnanohjaukseen, motorisiin toimintoihin, kielellisiin kykyihin ja yleiseen älylliseen tasoon liittyviä puutteita. Kognitiiviset oireet vaikuttavat sosiaaliseen toimintakykyyn, elämänlaatuun ja avohoidossa selviytymiseen jopa enemmän kuin psykoosin positiiviset ja negatiiviset oireet. Social Cognition and Interaction Training (SCIT) eli sosiaalisen kognition kuntoutusmenetelmä on ryhmäterapiaohjelma kuntoutujille, joilla on psykoottisia oireita. SCIT sopii henkilöille, jotka kärsivät psykoosisairaudesta ja joilla on ollut sairautensa johdosta vaikeuksia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. SCIT:issä menetelminä käytetään psykoedukaatiota, ohjaavaa ongelmanratkaisua sekä joitakin kognitiivisbehavioraalisia tekniikoita, kuten sokraattista kyselyä sekä keskustelun muokkausta.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sosiaalisen kognition kuntoutusmenetelmän käytön aikana tapahtuneita muutoksia mielenterveyskuntoutujan arjen vuorovaikutustilanteissa ohjaajien näkökulmasta sekä kuvata mielenterveyskuntoutujien kokemaa hyötyä kuntoutusmenetelmästä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa mielenterveyskuntoutujien vuorovaikutustilanteiden paranemiseksi arjessa. Tarkennetut tutkimuskysymykset ovat 1) Mitä muutoksia kuntoutujan arjen vuorovaikutustilanteissa on tapahtunut SCIT-ryhmän aikana SCIT-ohjaajien sekä harjoittelukumppaneiden näkökulmasta? 2) Mitä hyötyä SCIT-ryhmästä on ollut kuntoutujan kokemana?

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla SCIT-ryhmän ohjaajia, harjoittelukumppaneita sekä kuntoutujia. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina ja apuna käytettiin teemahaastattelurunkoa. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen tulosten mukaan työntekijöiden näkökulmasta kuntoutujissa oli tapahtunut ryhmän aikana kuntoutujan sisäisen toiminnan sekä käytöksen muutosta. Kuntoutujien kokemusten mukaan ryhmä oli yleisesti ottaen hyödyllinen. Kuntoutujat kokivat ryhmän hyödyllisenä sen takia, että he pystyivät opettelemaan ja harjoittelemaan uusia toimintamalleja ryhmässä. Kuntoutujat olivat pystyneet soveltamaan opittuja taitoja arjen vuorovaikutustilanteissa.