Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää asunnottomien asumisen polun sosiaali- ja terveyspalveluita. Kehittämistyön tavoitteena oli edistää asunnottomien asumisen polun sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdentumista. Työn toimintaympäristö oli Vailla vakinaista asuntoa ry. Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksellisella lähestymistavalla. Aineisto kerättiin laadullista aineiston hankintamenetelmää hyödyntäen. Aineiston hankintamenetelmänä käytettiin tulevaisuusverstaana toteutettua yhteiskehittämistyöpajaa. Tiedon tuottajina ja kehittäjinä tutkimukselliseen kehittämistyöhön osallistui Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa mukana olevia asunnottomuustyön ammattilaisia ja omakohtaista kokemusta omaava. Hankittu aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tulosten mukaan asunnottomat tarvitsevat asumisen polun aikana erityisryhmille suunnattuja terveyspalveluita, sillä asiakkaiden asioiden hoitamisen ja tilanteen edistämisen nähtiin usein alkavan terveydenhoitoprosesseista. Asunnottomat tarvitsevat palvelut koordinoivan, joka toimii asiakkaan asioissa case-managerin roolissa. Lisäksi tuentarve näyttäytyi sähköisessä asioinnissa ja taloudenhallinnassa. Tulosten mukaan, asunnottomat tarvitsevat moniammatillista tukea, sillä moniammatillisen yhteistyön nähtiin mahdollistavan asiakkaan kokonaisvaltaisen tuentarpeen, erityisesti psykiatristen ja somaattisten tuentarpeiden kartoittamisen, ja palveluiden koordinoinnin asunnottomuuden alussa ja asumisen polun aikana.

Tulosten mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdentumista edistäviä tekijöitä olivat palvelutarjonnan ja toimintatapojen yhtenäistäminen, sillä asumisen polun palveluissa palveluntarjoajia on monia ja jokaisella palveluntarjoajalla on erilaisia toimintatapoja. Tulosten mukaan kohdentumista voitaisiin edistää pitkäkestoisella ja pysyvällä asiakas-työntekijäsuhteella, sillä asiakkaalla tulisi olla joku työntekijä tai taho, joka ohjaa asiakasta palveluihin sekä ottaa koppia asiakkaasta ja hänen asioistaan. Työntekijöiden osaamisen ja ymmärryksen kasvattaminen nähtiin myös edistävän palvelujen kohdentumista, jotta päästäisiin parempiin ja tehokkaampiin hoitotuloksiin, kun ymmärrys marginaalissa elävien käyttäytymisestä ja toiminnasta kasvaisi.

Tutkimuksellista kehittämistyötä voidaan myös hyödyntää sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteisöissä sekä erilaisissa julkisten ja yksityisten palveluntuottajien kehittämiskonteksteissa, joissa tavoitellaan palvelujen kohdentumista asunnottomille. Tuloksissa jatkokehittämistarve näyttäytyy terveyspalvelujen osalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palveluiden kohdentumisen edistämisessä erityisryhmille sekä sosiaalipalvelujen osalta pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen sosiaalityön puuttumisena. Tuloksissa esille nousi myös muun tuen osalta edunvalvonnan sekä taloudenhallinnan tukitoimien riittämättömyys sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa verkostotyön toteutumattomuus.