Lääketieteellisen säteilynkäytön oikeuttaminen pohjautuu periaatteeseen siitä, että potilaan saaman hyödyn tulee olla suurempi kuin mahdolliset riskit. Röntgenhoitajan rooli oikeutuksessa säteilyn viimekäden käyttäjänä on viime vuosina saanut huomiota osakseen ja kokenut virallisia ja epävirallisia muutoksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, mitä konkreettisia tekijöitä röntgenhoitajan tekemän säteilynkäytön oikeutusarviointiprosessiin liittyy päivystyksellisten tietokonetomografiatutkimusten yhteydessä. Tavoitteena oli lisätä tietoa röntgenhoitajan tekemän päivystysaikaisen oikeutusarvioinnin prosessista. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja aineisto analysoitiin hyödyntäen induktiivista sisällönanalyysia.

Opinnäytetyön tulosten mukaan röntgenhoitajien käytännön oikeutusarvioinnissa korostuu lähes kaikkien potilaiden väistämätön kuvaaminen perustelujen laadusta riippumatta, röntgenhoitajien itsenäisesti tekemä oikeusarviointi saatavilla olevien tietojen perusteella sekä monialainen kommunikaatio muun hoitohenkilökunnan kanssa. Oikeutusarviointitoimintaa helpottaviksi tekijöiksi kuvattiin lähetteen kattavat esitiedot ja tarkka kysymyksenasettelu, toimiva moniammatillinen yhteistyö sekä henkilökunnan kokeneisuus. Toimintaa vaikeuttaviksi tekijöiksi taas epäselkeät, puutteelliset tai kyseenalaiset lähetteet sekä terveydenhuollon rakenteellisista ongelmista erityisesti tiedonkulun ongelmat ja sairaalahierarkia.

Tuloksista ilmenee, että röntgenhoitajat tekevät paljon oikeutusarviointia oman ammattiosaamisensa pohjalta käyttäen hyväksi lähetteestä ja potilaalta saatavia tietoja. Kuitenkaan tilanteissa, joissa röntgenhoitajat epäilevät tutkimuksen oikeutusta, he harvoin kokevat pystyvänsä merkittävästi vaikuttamaan tutkimuksen toteutukseen. Tuloksissa korostui myös moniammatillisen yhteistyön tärkeys ja laaja vaikutus oikeutusarvioinnin käytäntöön. Röntgenhoitajakollegoiden ja radiologien kanssa yhteistyö koettiin pääosin positiiviseksi ja toimivaksi, mutta lähettävien lääkäreiden kanssa se oli ongelmallista.

Opinnäytetyöllä tuotiin ilmi aiemmin harvemmin tutkittua röntgenhoitajan näkökulmaa käytännön oikeutusarviointiprosessiin. Tuloksia voidaan mahdollisesti käyttää päivystysaikaisten TT-tutkimusten oikeutusarviointiprosessin sujuvoittamiseen ja avainkohtien syvempään ymmärtämiseen. Jatkotutkimusaiheena esitetään selvitystä siitä, miten päivystyksen lääkärit ja radiologit kokevat kuvantamistutkimusten oikeutuksen ja yhteistyön röntgenhoitajien kanssa. Toiseksi jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan laajempaa kartoitusta siitä, kuinka tehokkaasti röntgenhoitajien tekemät havainnot puutteellisesta oikeutusarvioinnista vaikuttavat tutkimusmääräysten tarkentamiseen tai perumiseen.