Tämä opinnäytetyö käsittelee teatteriesityksissä käytettävää popmusiikkia, tunnettuja sekä runsaasti merkityksiä sisältäviä kappaleita sekä niiden tietoista ja tiedostamatonta käyttöä esityksen äänidramaturgian rakentamisessa. Näkökulma on kriittinen, pohdiskeleva ja analyyttinen. Opinnäyte jäljittää musiikillisia merkityksiä myös länsimaisen taidehistorian sekä popkulttuurin kautta.

Opinnäyte käsittelee lisäksi postmodernin aikakauden elokuvaviittauksia teatteriesityksissä ja niiden yleistyneisyyttä. Elokuvailmaisun tunkeutumista teatterin alueelle teksti käsittelee lainauksien ja viitteiden lisäksi lyhyesti myös teatteriesityksen teknisen toteutuksen ja äänisuunnittelun kannalta.

Teksti pohjautuu pitkälti kirjoittajan omiin kokemuksiin teatterintekijänä sekä katsojana, sekä kirjoittajan tietopohjaan musiikin harrastajana sekä muusikkona. Opinnäytteessä pohditaan myös musiikillisen perehtyneisyyden tuomaa hyötyä teatteri-ilmaisun ohjaajan ammatinkuvaan ja identiteettiin. Tämän pohdinnan pohjana kirjoittaja käyttää hyväksi myös työkokemuksiaan mm. teini-ikäisten musiikkiteatterikurssin opettajana.

Työ lähestyy aihetta ensin katsojan näkökulmasta: Kuuloaistin käyttöä analysoiden, äänimaiseman käsitettä ja lyhyesti myös äänimaisematutkimuksen historiaa avaten, sekä teatteriesitystä seuraavan katsojan odotuksia skeemakäsitteen kautta pohtien. Kirjoittaja pohtii tunnetun musiikin käyttöä esityksissä, musiikin eri merkityssisältöjä ja postmoderneja elokuvaviittauksia teatterissa sekä katsojan, ohjaajan, opettajan että äänisuunnittelijan rooleista käsin.

Lopuksi opinnäyte käsittelee tunnettujen pop-kappaleiden tietoista, tavoitehakuista ja kaupallisesti suunnitelmallista käyttöä ns. jukebox-musikaaleissa: ennalta tunnettujen kappaleiden hyöty mainonnassa sekä niiden käytön vaikutus yleisöreaktioihin. Tähän genreen liittyen kirjoittaja esittelee myös oman ohjaustyönsä "Syrjään jääneiden päivä – duunarimusikaali" ja kertoo sen käsikirjoittamiseen liittyvistä musiikkilähtöisistä dramaturgisista ratkaisuistaan ja oivalluksistaan.

The subject of this thesis consists of pop music used in theatre performances: well-known songs that contain a lot of meanings, and both the conscious and unconscious application of the songs in music dramaturgy. The point of view is critical, reflective and analytical. The thesis traces the musical meanings also through western art history and pop culture.

Another subject explored is the use of movie references in theatre performances in the postmodern era and how common they are. Also, briefly, the entering of cinematic expression to the field of theatre from the standpoints of technical execution and sound design are investigated.

The thesis is largely based on the author's own experience as a theatremaker and as a member of the audience. Also, the author's expertise as a music enthusiast and a musician is focused on. The thesis also reflects the usefulness of musical expertise to a drama instructor's profession and identity. The author bases this reflection also on his own experience as a teacher of the musical theatre for teenagers.

The thesis first approaches the subject from the spectator's point of view: by analyzing the use of hearing and explaining the concept of soundscape. Following this, the topic is approached briefly by introducing the history of soundscape research, and contemplating the expectations of a theatre spectator through the schemas. The author analyzes using well-known music in theatre performances, the many meanings of music, and the use of movie references in the postmodern era through the roles of a spectator, a director, a teacher and a sound designer.

The thesis finally focuses on the conscious, objective-oriented and commercially systematic use of the well-known pop songs in the jukebox musical: the benefits of familiar songs in advertising are discussed as well as how using familiar songs in the jukebox musical affects the public reaction. Relating to this genre, the author also presents his self-written direction "Syrjään jääneiden päivä – duunarimusikaali" and demonstrates the music-originated dramaturgic solutions and insights in the work.