Digitaalinen musiikin myynti kasvattaa nopeasti osuuttansa musiikkibisneksestä. Musiikkia ei enää kaiverreta tai polteta levylle, eikä pakata koteloon. Sen sijaan se streamataan tai ladataan valokuitua pitkin tai 4G-verkon yli. Onko musiikkialbumi taideteoksena sama digijakelun aikakautena kuin mitä se oli silloin kun kuluttaja haki sen kotiinsa levykaupasta muoviin ja pahviin pakattuna? Sisältyykö tiedostoihin ja kuukausimaksuihin samanlaista kiintymyksen tunnetta kuin CD-levyihin ja vinyyleihin ja mitä me saamme maksaessamme euron mp3-tiedostosta tai kymmenen euroa kuussa saadaksemme käyttöömme miljoonien kappaleiden kirjaston? Välittyykö musiikintekijän taide faneille sellaisessa muodossa, jossa hän tarkoitti? Jälkimmäisin kysymys on se, josta olen kiinnostunut tässä tutkielmassa: musiikkialbumi taideteoksena, käsittäen kokonaisuudessaan muutakin kuin pelkän musiikin. Aluksi määrittelen musiikkialbumin konseptin, esitän sen kehityksestä tiivistetyn historian ja osoitan tästä historiasta merkittävimmät käännekohdat ja innovaatiot. Tämän jälkeen tarkastelen tämän hetkistä tilannetta musiikkimarkkinoilla. Digitaalisen musiikinjakelun on-demand-mallit selitetään ja niiden taiteellisia ominaisuuksia verrataan ”perinteiseen” fyysiseen jakelumalliin. Esimerkkeinä käytetään suurimpia streamauspalveluita, jotka ovat Spotify, Deezer ja Rhapsody, sekä suosituinta downloadpalvelua iTunesia. Tiedostan ja tuon ilmi sen, että teollisuudenala kehittyy nopeasti ja olen melko varma, että tekniset määritelmät ja päätelmät saattavat olla vanhentunutta tietoa jo muutaman kuukauden kuluttua työn valmistumisesta.