Opinnäytetyössä tutkittiin Håkansbölen kartanon keinuhevosen historiaa, esineessä käytettyjä materiaaleja sekä esine konservointiin. Lisäksi keinuhevoselle tehtiin säilytys- ja olosuhdesuositukset myöhempää näytteillepanoa ja säilytystä varten. Keinuhevonen on nykyisin yksityisomistuksessa, mutta omistajan toiveena on saada keinuhevonen esille takaisin Håkansbölen kartanon tulevaan museotilaan, joka on keinuhevosen vanha asuinpaikka.

Keinuhevosesta ei juuri ole taustatietoja, joten niitä selvitettiin haastatteluilla sekä kirjallisuudesta löytyvän tiedon avulla. Keinuhevonen on valmistettu lukuisista eri materiaaleista ja jokainen materiaali tutkittiin erikseen. Materiaalitutkimuksessa käytettiin pääsääntöisesti läpivalaisumikroskooppia ja XRF-mittauksia sekä näytteitä keinuhevosesta. Materiaalitutkimusta apuna käyttäen tehtiin konservointisuunnitelma.

Keinuhevonen oli paikoitellen huonossa kunnossa ja tavoitteena oli saada sen materiaalit stabiloitua ja siistiä sitä, mutta säilyttää sen vanha ulkonäkö näyttelyä varten. Keinuhevosen materiaaleina suurin osa on orgaanisia materiaaleja kuten nahkaa, pahvia, puuta, hevosen harja- ja häntäjouhia ja tekstiiliä sekä lisäksi kipsiä, metallia ja lasia. Keinuhevosen ongelmana oli sen puurungon päälle pingotettu vasikan vuota, joka hieman varisee sekä vuodan saumojen liitoskohtien aukeilu. Lisäksi satulanosat olivat repeilleet ja paikoitellen puuttui kokonaisia palasia. Suitset olivat katkeilleet, hapertuneet, repeilleet ja olivat pois paikoiltaan. Metalliosat kuten naulat olivat korroosiotuotteiden peitossa. Silmien kipsiosista puuttui palasia.

Konservointisuunnitelma muuttuikin osin konservoinnin aikana, koska aina ei pystytty ennakoimaan, kuinka orgaaniset materiaalit reagoivat tiettyihin aineisiin tai menetelmiin. Lopputuloksena saatiin kuitenkin keinuhevonen konservoitua asetettuihin tavoitteisiin. Joitain materiaaleja ei voitu konservoida, koska niistä ei löydetty esimerkkitapauksia tai materiaalit reagoivat odottamattomalla tavalla.