Tämä insinöörityö tehtiin Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n toimeksiantona. Työn tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää tiettyjen hiivalajikkeiden turvallisuutta oluen valmistuksessa sekä sitä, kuinka näistä lajikkeista tarvittaessa päästään eroon mahdollisen kontaminaation sattuessa. Eri hiivalajikkeet mahdollistavat uusien olutmakujen kehittämisen ja tästä syystä niiden lisätutkimus muun muassa turvallisuuden osalta on tärkeää.

Tutkimuksen taustalla on muun muassa VTT:n pilottipanimon aiemmat havainnot Kazachstania servazzi-kannan aiheuttamista kontaminaatioista. Tästä syystä eri hiivalajikkeiden tarkemmalle tutkimiselle nähtiin tarvetta ja niiden käyttäytymisestä eri olosuhteissa haluttiin lisätietoa.

Tässä insinöörityössä tutkittiin 25:tä eri hiivaa, joista suurin osa on villihiivoja sekä tunnettuja kontaminantteja ruoka- ja juomateollisuudessa. Tutkimus toteutettiin VTT:n panimon laboratoriossa, jossa testattiin biofilmin tuotantoa, desinfiointiainetoleranssia, säilöntäaineiden sietokykyä sekä hiivojen kykyä kasvaa eri lämpötiloissa. Käytettäessä uusia hiivoja tulisi niiden käytöstä ja kehitystä tarkkailla sekä varmistua riittävän hygieenisistä olosuhteista tuotannossa.

Insinöörityössä huomattiin, että suurin osa tutkituista hiivoista voisi tulosten perusteella olla turvallisia oluen panemiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että testatuista hiivalajikkeista K. servazzi oli kaikkein hankalimmin hallittavissa oleva hiivakanta ja sen käyttö oluen valmistuksessa vaikuttaisi sisältävän suurimmat riskit.

Jatkotutkimusta tarvittaisiin etenkin niille hiivoille jotka tuottivat kokeissa paljon biofilmiä. Jatkokokeissa olisi hyvä testata niiden sietokykyä mm. puhdistusaineille. Lisäksi tulisi jatkotutkimuksen avulla selvittää joidenkin hiivojen kliininen merkitys esimerkiksi antibioottitesteillä.