Opinnäytetyössä käsitellään Aleksanterin teatterin empire-istuinkalustoa, joka on osa Keisarin sviitin alkuperäissisustusta. Kalustoon kuuluu yksi sohva, kahdeksan nojatuolia ja seitsemän pikkutuolia. Huonekalut ovat valkoiseksi maalattua puuta kullatuilla veistokoristeilla. Työn tavoitteena oli tuoda kaluston arvo esille sekä turvata sen säilyminen mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Haasteelliseksi työn teki kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen funktio käyttöesineenä aktiivisesti toimivassa teatterissa.

Merkittävän osuuden työstä muodostaa historiatutkimus, joka käsittää kontekstitietojen selvityksen sekä kaluston käytön että alkuperän osalta. Tutkimus perustuu ensisijaisesti saatavilla olevaan kirjalliseen lähdeaineistoon, jonka pohjalta pystyttiin päättelemään kaluston olleen todennäköisesti valmistettu 1820-luvun loppupuolella pietarilaisen hovipuusepän Andrei Tourin tehtaalla. Kaluston alkuperäistä ulkoasua sekä seuraavia historianvaiheita pyrittiin selvittämään dokumentointikuvauksen (röntgen-, VIS- ja UV-valossa) sekä materiaalitutkimuksen (mm. FTIR, XRF) keinoin.

Tarkempaa tutkimusta sekä konservointia ja restaurointia varten kalustosta valittiin yksi tuoli. Toimenpiteet keskittyivät tuolin pintakäsittelyn materiaalien selvittämiseen ja vaurioiden korjaamiseen. Pintakerrosten analyysia varten tuolista otettiin useita poikkileikkaus-näytteitä. Perusteellisen vauriokartoituksen pohjalta tuolille laadittiin konservointi- ja restaurointisuunnitelma. Menetelmien valinnassa otettiin erityisesti huomioon niiden toistettavuus koko muulle kalustolle, tarvittaessa myös paikan päällä.

Tuoli puhdistettiin liasta miedolla saippuavesiliuoksella ja irtoava maalipinta kiinnitettiin paikalleen kylmällä kalaliimalla, jota oli käytetty sideaineena myös pyöristyneiksi kuluneiden jalkojen uudelleenmuotoilussa. Pintavaurioiden kittaukseen kokeiltiin termoplastista Beva® 371 -polymeeriä. Kittaukset retusoitiin ja metallipinnoille levitettiin suojaava lakkakerros.

Lisäksi kaluston säilymisen turvaamiseksi siitä laadittiin esineluettelo. Lopuksi esitettiin hoito-ohjeet sekä tulevaa esilläpitoa, käyttöä, konservointia ja mahdollisia jatkotutkimuksia koskevat suositukset.