Opinnäytetyön kohteena oli kokoelma arkeologisia esinelöytöjä, jotka nostettiin arkeologi, FM Jan Fastin Hanko 1941 -projektin puitteissa syyskuussa 2019. Esineet olivat peräisin Hangon Tvärminnessä sijainneista haudoista, joihin oli haudattu jatkosodan alussa vuonna 1941 kaatuneita neuvostosotilaita. Opinnäytetyön tavoitteet olivat esinelöytöjen olemuksen ja luonteen selvittäminen, esineet näyttelykelposeksi saattavan konservoinnin suunnittelu ja toteutus sekä arkeologisen materiaalin konservoinnin perusteisiin perehtyminen yleisellä tasolla. Hautalöytöjen konservoinnin yhtenä tarkoituksena oli myös löytää esineistä vainajien tunnistamista auttavia yksityiskohtia.

Työn teoriaosuudessa käsiteltiin konfliktiarkeologiaa, Hangon sotahistoriaa jatkosodan alussa sekä eri teemoja arkeologisen materiaalin konservoinnin tiimoilta. Konservointisuunnitelman laatimisessa hyödynnettiin Barbara Appelbaumin teoksen Conservation Treatment Methodology käsitettä ideaalitilasta. Konservointityötä tehtiin J.M. Cronynin kirjassa Elements of Archaeological Conservation määritellyn tutkivan puhdistamisen menetelmin. Analyyttisiin tutkimusmenetelmiin kuuluivat kuparimetallin röntgenfluoresenssimittaus sekä tekstiilien kuiduntunnistukset valomikroskoopilla.

Esinelöytöihin kuului linkkuveitsi, vyön solki ja kaksi nahkavyön kappaletta, kolme autoventtiilin hattua ja pieni pultti, kaksi tupakkaholkkia, neljä kiväärin patruunaa, housujen hakanen, lasinsiru sekä kaksi tekstiilifragmenttia. Puhdistaminen tehtiin mekaanisin menetelmin stereomikroskoopin alla, sekä raepuhalluksella pähkinänkuorijauhetta käyttäen. Pahoin korrodoituneista rautaesineistä puhdistuksen aikana murtuneita palasia liimattiin paikoilleen Paraloid B72 -akrylaattiliimalla. Korroosionsuojakäsittely rautaesineille tehtiin Dinitrol 975:llä. Toinen tupakkaholkeista kyllästettiin polyetyleeniglykolilla (PEG 400) ja kuivattiin silikageelin avulla arkkupakastimessa sekä jääkaapissa.

Opinnäytetyölle asetetut tavoitteet saavutettiin. Merkittäviltä takaiskuilta ja virheiltä vältyttiin ja pienistä erehdyksistä opittiin. Tutkivan puhdistamisen keinoin esineiden olemus saatiin hyvin havainnolliseksi. Konservoinnin lopputuloksena löydöt ovat esteettisesti miellyttäviä arkeologisille esineille ominaisella tavalla. Vainajien tunnistamiseen esineet eivät kuitenkaan antaneet viitteitä. Työ kartutti käytännön osaamista ja teoriatietoa, sekä kasvatti mielenkiintoa ja motivaatiota ammattialaa kohtaan.