Opinnäytetyömme aiheena oli painehaavojen hoidon kirjaamisen analysointi. Opinnäytetyömme liittyy vuonna 2007 käynnistyneeseen Helsingin terveyskeskuksen Akuuttisairaalan ja Metropolia ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeeseen ” Painehaavojen ehkäisy ja varhainen tunnistaminen - Interventiotutkimus Laakson sairaalassa”. Tutkimuksen tarkoitus oli kehittää ja kuvata potilaan painehaavojen tunnistamisen ja ehkäisyn interventio sekä arvioida intervention käyttökelpoisuutta ja käytön vaikutuksia painehaavojen tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Tavoitteena on, että intervention käyttöönoton ja sen tulosten avulla painehaavojen tunnistaminen ja ehkäisy kehittyy. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli analysoida hoitotyön dokumenteista sitä, miten intervention toteuttaminen näkyi hoitotyön kirjaamisessa. Tutkimusaineisto saatiin 62 potilaasta. Jokaisesta potilaasta saimme analysoitavaksi hoitosuunnitelman (Hosu), päivittäiset kirjaukset ja hoitotyön yhteenvedot. Aineisto analysoitiin sisällön analyysilla käyttäen intervention osa-alueiden pohjalta tehtyä luokittelurunkoa. Luokittelurungot oli jaettu interventiotutkimuksen osa-alueiden mukaisesti painehaavariskin kartoittamiseen, kudoseheyden säilymiseen, ravitsemustilan korjautumiseen, henkiseen kireyteen/orientoitumiseen ja vuorovaikutukseen. Tuloksien pohjalta kävi ilmi, että osastolla suoritettu interventio ei ilmene juurikaan hoitajien kirjaamisissa. Hosuissa oli parhaiten kirjattu ihon kunto, liikkuminen ja asentohoito. Päivittäisissä kirjauksissa eniten kirjauksia oli edellä mainituiden lisäksi virtsaamisesta, syömisestä ja henkisestä vireydestä. Yhteenvedoissa eniten oli kirjauksia ihon kunnosta, liikkumisesta ja ravitsemustilasta. Painehaavariski- ja vajaaravitsemuspisteet oli yleisesti laskettu, mutta niiden pistemääriä ei oltu avattu kirjauksissa. Peseytymistä ja puhtautta ei oltu kirjattu tarpeeksi Hosuihin ja yhteenvetoihin. Kaikissa potilasasiakirjoissa oli liian vähän kirjauksia potilaan ja omaisen ohjauksesta, vuorovaikutuksesta sekä painehaavan ehkäisyn apuvälineiden käytöstä ja niiden vaikutuksesta hoitoon. On tärkeää että haavanhoidolle kehitetään yhteiset hoitokäytännöt ja termit. Mutta jos niiden käyttö on automaattista jokaisen potilaan kohdalla, saattaa tästä tulla enemmän hoitajan tapa kirjata kuin potilaan tarpeista lähtevä hoitotoimenpide. Kehitysehdotuksenamme tähän olisi osaston termien laajentaminen sopimaan erilaisille potilaille, sekä jo käytössä olevien termien muuttaminen yksityiskohtaisimmiksi. Tämä helpottaisi myös sijaisten ja uusien työntekijöiden perehtymistä osaston kirjaamismalleihin.