Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää RPAS-laitteistolla tuotetun fotogrammetrisen pistepilven korkeustarkkuutta ja samalla sen käytettävyyttä asemakaavan pohjakartan kartoitustyössä. Fotogrammetrisen pistepilven tarkkuus on havaittu hyväksi tasaisilla pinnoilla ja työn ohessa keskitytään tutkimaan pistepilviaineiston tarkkuutta teräväpiirteisten asemakaavan pohjakarttaan kuuluvien kohteiden reunoilla.

Työtä varten tuotettua pistepilviaineistoa verrattiin perinteisellä takymetrimittauksella tuotettuun aineistoon. Testialueelta valittiin vertailuun tien reunakiviä, tukimuureja, aita, meluaita ja rakennusten reunoja. RPAS -data prosessoitiin Agisoft Metashape Pro -sovelluksella pistepilveksi ja ortomosaiikiksi. Aineistojen vertailu suoritettiin 3D-win-maastomittausohjelmistolla. Ilmakuvaus suoritettiin 100 m:n korkeudesta kuvien 80 %:n pituus- ja 80 %:n sivuttaispeitolla. Kuva-aineiston maastopikselikoko oli käytetyllä laitteistolla 1,3 cm.

Vertailun tuloksista nähdään, että RPAS-laitteistolla tuotetun pistepilven korkeustarkkuus on riittävä asemakaavan pohjakartan kartoittamiseen, kun kartoitettava kohde ei ole liian korkea. Digitointimenetelmällä pohjakarttaa voidaan tuottaa hyvällä tarkkuudella kunhan kartoittaja huomioi pohja-aineiston rajoittuvuuden. Tien reunakivet ja matalammat tukimuurit pystytään kartoittamaan hyvällä korkeustarkkuudella. Korkeammat ja kapeammat kohteet, kuten aidat ja melumuuri, voivat tuottaa kartoittajalle ongelmia tarkan korkeuden määrittämisessä.