Esittelen tässä kirjallisessa opinnäytetyössäni kuvauspaikkajärjestäjän työnkuvan. Ehdotan esittelemääni mallia työnkuvan määritelmän standardiksi. Tutkin työssäni, miksi erityisesti kotimaisessa draamasarjassa työnkuva ja puitteet työlle tulisi standardisoida sekä pohdin, kuinka standardisointi voitaisiin toteuttaa sekä kuvauspaikkajärjestäjiä, että tuotantoyhtiöitä hyödyttävällä tavalla.

Taustoitan työtäni aluksi kertomalla television tilanteesta kotimaisten draamasarjojen tilaajana. Seuraavissa luvuissa puran lokaatio- ja studio-käsitteet sekä havainnollistan kuvauspaikkajärjestäjän aseman tuotannossa. Viidennessä luvussa vertaan kuvauspaikkajärjestäjän määritelmiä Suomessa ja Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen kerron tarkemmin kuvauspaikkajärjestäjän työstä ja valotan, kuin-ka Sokolin lentotukikohta Tappajan näköinen mies – draamasarjassa päädyttiin kuvaamaan Helsin-gin Jakomäessä. Viimeisissä luvuissa tutkin perusteita, miksi kuvauspaikkajärjestäjän työ tulisi stan-dardisoida ja pohdin keinoja, kuinka standardisointi tulisi toteuttaa.

Opinnäytetyöni pohjautuu pitkälti elokuva- ja tv-alalta kuvauspaikkajärjestäjänä hankkimiini omiin kokemuksiin. Syvennän työtäni internet-aineistolla. Lisäksi hyödynnän työssäni aihetta sivuavia tutkielmia. Pohdinnoissani käytän tukenani kolmelle kuvauspaikkajärjestäjälle ja yhdelle tuottajalle tekemiäni haastatteluita.

Työlläni pyrin esittämään samanaikaisesti kuvauspaikkajärjestäjiä ja tuotantoyhtiöitä hyödyttävän kehitysehdotuksen. Työni on suunnattu erityisesti tv-alalla toimivien tuotantoyhtiöiden edustajille sekä kuvauspaikkajärjestäjille, mutta työni toimii yleisemminkin raporttina kuvauspaikkajärjestäjän tilanteesta elokuva- ja tv-alalla. Opinnäytetyön on lisäksi tarkoitus toimia oppimateriaalina aloitteleville elokuva- ja tv-alan opiskelijoille.