Suzuki-viulunsoitonopetuksessa käytettävä opetusmateriaali koostuu pitkälti barokkimusiikista. Ohjelmisto vakiintui jo 1900-luvun puolivälissä, joten suzuki-editiot heijastelevat tuon ajan esityskäytänteitä ja -ihanteita. Monet tämän päivän muusikot ja pedagogit kokevatkin suzuki-vihkojen barokkiteokset ongelmallisiksi etenkin sormitusten ja jousitusten osalta.

Olen itse sekä entinen suzuki-oppilas että nykyinen suzuki-opettaja. Olen opiskellut myös barokkiviulun soittoa ja työskentelen opetustoimeni ohessa freelance-muusikkona enimmäkseen juuri vanhan musiikin saralla.

Tässä työssä käyn läpi niitä ongelmakohtia, joita olen suzuki-opettajana ja barokkiviulistina havainnut suzuki-viulukouluissa. Esittelen suzuki-ohjelmistoa ja vertaan sen keskeisten barokkiteosten sormituksia ja jousituksia muihin editioihin. Työtä varten olen haastatellut suzuki-opettajakouluttajia Marja Olamaata ja Hannele Lehtoa sekä Länsi-Helsingin musiikkiopston rehtoria Riitta Poutasta. Olen myös käynyt Minna Kankaan barokkiviulutunneilla.

Suzuki-editioiden ja barokkityylin ristiriidat ovat toki yleisesti tiedossa muidenkin suzuki-pedagogien keskuudessa. Siksi muutamien teosten kohdalla on otettu käyttöön vaihtoehtoisia, pääosin tyylinmukaisempia editioita. Suzuki-materiaalia ollaan parhaillaan uudistamassa, ja uudet painokset vihkoista 1-4 ovat jo ilmestyneet. Uusissa painoksissa tyylinmukaisuutta on huomioitu entistä paremmin etenkin jousitusten osalta. Myös nuottikuva on selkiytynyt kun merkintöjä on vähennetty.

Ristiriitojen lisäksi suzuki-viulupedagogiikalla ja barokkiviulunsoitolla on kuitenkin myös selkeitä yhtäläisyyksiä, jotka yleisessä keskustelussa jäävät yleensä huomioimatta. Näitä yhteisiä piirteitä ovat mm. huomattavan samanlainen ergonomia-ajattelu sekä sen mukainen soittoasento, jousenkäyttö ja äänenmuodostus.

Pidin toukokuussa 2010 konservatorion kamarimusiikkisalissa konsertin, jossa esitin barokkimusiikkia ja kansanmusiikkia barokkiviululla. Ohjelmaan sisältyi kaksi suzuki-repertuaarista tuttua barokkiteosta, Händelin sonaatti A-duuri HWV 361 ja Corellin La Folia. Koko konsertin DVD-taltiointi sekä ohjelma ovat tässä työssä liitteenä.

Suzukin ja barokin suhde herättää usein kiivasta väittelyä molempien alojen ammattilaisten keskuudessa, mutta osapuolet tuntuvat vain harvoin todella kohtaavan toisiaan. Toivonkin, että tämä työ auttaisi suzuki-pedagogeja ja vanhan musiikin ammattilaisia ymmärtämään toisiaan ja innostaisi heitä pohtimaan ongelmien ratkaisuja yhdessä.