Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Vantaan kaupungin sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja esimiesten kokemuksia henkilökohtaisesta budjetoinnista. Tavoitteena oli tarjota tietoa henkilökohtaisesta budjetoinnista toimintamallina, jota voidaan käyttää mallin kehittämisessä ja sen käyttöön ottamisessa eri yksiköissä. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen. Haastattelut nauhoitettiin ja haastattelumateriaali litteroitiin sanatarkasti. Aineiston analysoinnissa käytimme induktiivista sisällönanalyysia.

Haastatteluista nousi esiin, että työntekijät kokivat perehdytyksessään puutteita ja he jäivät toivomaan selkeämpää ohjeistusta ja yhteisiä pelisääntöjä henkilökohtaiselle budjetoinnille. Tämän lisäksi työntekijät ja esimiehet kuvasivat prosessin raskaammaksi ja työllistävämmäksi. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntäminen koettiin helpommaksi ja sujuvammaksi. Työntekijät kokivat, että henkilökohtaisen budjetoinnin avulla saatiin kehitettyä yksikön palveluita paremmiksi, monipuolisemmiksi ja asiakaslähtöisemmiksi.

Henkilökohtaisen budjetoinnin avulla hankittiin asiakkaille erilaisia palveluita, joita aikaisemmin ei ollut mahdollista saada. Kuitenkin työntekijöillä oli epäselvyyttä siitä, millaisia hankintoja budjetin avulla on mahdollista tehdä. Viimeiseksi työntekijät nostivat esille kohderyhmän soveltuvuuden eri asiakkaille ja kuinka budjetointimalli sopi tietyille kohderyhmille paremmin kuin toisille.

Johtopäätöksinä saatiin, että henkilökohtainen budjetointi ei sovellu työntekijöiden mielestä kaikille asiakasryhmille, mutta kuitenkaan sen hyödyllisyyttä ei voi kiistää. Jotta henkilökohtainen budjetointi voi toimia, työntekijät tarvitsevat mallin käyttöön perehdytystä ja selkeämpää opastusta. Tämän lisäksi erilaisia asiakkaille vapaita ostopalveluita pitäisi tulla markkinoille huomattavasti aikaisempaa enemmän, jotta palvelusta olisi oikeaa hyötyä. Nyt työntekijät kokevat mallin vielä liian rasittavaksi ja byrokraattiseksi jonka tuoma etu jää sen haittojen alle.