Opinnäytetyössäni tutkin musiikillisia ilmiöitä, joita Max Ionatan kolmessa eri soolossa tapahtuu. Ionata on yksi suosikkisaksofoneistani, ja siksi halusin analysoida tarkemmin miten hän soittaa ja käyttää erilaisia ilmiöitä hyödykseen. Pääasiallisen tarkastelun kohteena olivat Ionatan melodiset linjat ja rytmiikan käyttö.

Tein itse transkriptiot kolmesta soolosta ja analysoin ne. Aluksi kuuntelin Ionatan tuotantoa ja valitsin itselleni mieluisat soolot. Valittuani kappaleet kuuntelin niitä moneen kertaan läpi ja aloin matkia pala palalta saksofonin kanssa. Saatuani soitettua koko soolon ulkomuistista alkuperäisen äänityksen kanssa monia kertoja, kirjoitin soolon nuotinnusohjelmalla ylös. Sen jälkeen yritin vielä kuunnella ja kirjoittaa kappaleissa esiintyvät soinnut. Tämän jälkeen analysoin soolot ja vertailin niitä keskenään. Lisäksi tein livevideohaastattelun Max Ionatan kanssa Messengerissä.

Valitsemissani sooloissa Ionatan soitto koostuu pääosin kolmesta eri elementistä, jotka ovat sointuarpeggiot, skaalaliike ja lähestymissävelkuviot. Hänen soittonsa on pääasiassa diatonista lukuun ottamatta bebop-tyyppisiä kromaattisia liikkeitä sekä lähestymissävelkuvioita. Hän käyttää myös joitain värikkäämpiä skaaloja, mutta ei kovin usein. Sointuarpeggiot ovat puhtaasti diatonisia ja niitä hän käyttää sooloissaan eniten. Melodialinjojen rytmitys on pääasiassa kahdeksasosalinjaa, jota hän kuitenkin rikkoo neljäsosilla ja muilla rytmisillä variaatioilla, jolloin sooloon syntyy enemmän rytmistä jännitettä. Fraasit alkavat yleensä heikoilta iskuilta. Nopeammissa tempoissa on kuitenkin enemmän aloituksia iskuilta.

Tajusin opinnäytetyöni tuloksena, että Max Ionata käyttää hyvin yksinkertaisia perusrakennuspalikoita, joilla hän saa soittonsa kuulostamaan erittäin hyvältä. Kahdeksasosalinjojen rytmittäminen teki fraaseista melodisempia ja paljon mielenkiintoisempia.