Työn tarkoituksena oli tutustua sementin valmistukseen ja valmistuksessa käytettäviin lisäaineisiin. Työssä tutkittiin erityisesti notkistimien käyttöä sekä niitten adsorption tutkimismenetelmiä ja tarkoituksena oli löytää menetelmä, jolla adsorptiota portlandsementti (CEM I) -partikkelin pinnassa voi mitata. Työssä oli tutkittavana kaksi kaupallista notkistinta sekä kaksi uutta ligniinipohjaista notkistinta. Työ tehtiin VTT Oy:lle.

Työssä esiteltiin ensin kirjallisuuden pohjalta, mitä on adsorptio, sen isotermejä, betonin valmistusta ja siinä käytettäviä lisäaineita. Sen jälkeen tutkittiin raporttien pohjalta erilaisia menetelmiä analysoida notkistimien adsorptionkykyä ja tehtiin menetelmä, joka yhdisteli eri vaiheita näistä raporteista.

Työssä tehtiin pieniä sementtipastanäytteitä sekoittamalla vettä, sementtiä ja notkistinta keskenään. Tämä sekoitettu pasta lingottiin sentrifugilla. Lingotusta näytteestä erotettiin pipetoimalla nestettä, joka suodatettiin. Suodoksesta mitattiin adsorboitumattoman notkistimen määrä UV-spektrofotometrillä. Kaupallisista notkistimista 1-prosentin annostelulla oli yli 40 % adsorboitunut sementin pintaan, ja käyrien mukaan adsorptio olisi jatkunut. Ligniinipohjaisista 1 -prosentin annostelu tuotti noin 30-prosenttisen adsorption ja adsorptiomaksimi löydettiin.

Käytetty menetelmä oli helppo ja tarkan oloinen. Sitä tutkiessa hajonta oli pientä kaikkien vaiheiden kohdalla, mikä loi tarkkoja tuloksia. Tulokset näyttivät käyttäytyvän oletetun Langmuirin isotermin mukaisesti. Tuloksissa huomattiin myös notkistimen isomman partikkelikoon adsorboituvan helpommin sementin pinnalle, kuin pienemmät partikkelikoot.