Lapsen kuntoutuksen keskeinen tavoite on edistää lapsen toimintakykyä, kehitystä sekä osallistumista ikätasonsa mukaisesti. Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa (LOOK) -lapsen edun arviointi hankkeessa on kehitetty toimintatapoja ja hyviä käytänteitä, joiden tavoitteena on vahvistaa lapsen toimijuutta ja osallistumista lapselle mielekkäisiin arjen toimintoihin. Yksi kehitetty työväline on lasten kuntoutuksen ammattilaisille suunnattu Lapselle merkityksellisen toiminnan mahdollistaminen kuntoutumisessa (Metku) -muistio, joka toimii reflektion ja oman työn kehittämisen tukena.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata lasten kuntoutusalan ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä reflektioon ohjaavan Metku-muistion käytöstä ja hyödynnettävyydestä lapsen kuntoutumisprosessissa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietämystä ammatillisen reflektion mahdollisuuksista edistää lapsen äänen kuulemista ja toimijuuden huomioimista kuntoutumisprosessissa.

Opinnäytetyön tutkimusote on laadullinen ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin haastatteluita. Haastatteluihin osallistui kolme lasten kuntoutuksen parissa pitkään työskennellyttä yksityisen sektorin toimintaterapeuttia. Aineiston analyysi menetelmäksi valittiin aineistolähtöinen sisällön analyysi, joka nosti esille kolme teemaa: muistion käytettävyys, lapsen osallisuuden ilmeneminen sekä ammattilaisten toimintatavat.

Haastattelemamme kokivat, että Metku-muistio tukee lapsen kuulluksi tulemista sekä lapsen vaikutusmahdollisuuksien vahvistumista, joka tekee toiminnasta lapsen kannalta merkityksellistä ja motivoivaa. Muistio myös koettiin hyödylliseksi omassa ammatillisessa kasvussa sekä kuntoutusalan yhteistoiminnan mahdollistamisessa.

Haastateltavilla on aiemmin ollut käytössä erilaisia arviointimenetelmiä, mutta niissä ei ole erityisesti huomioitu lapsen osallistumista. Haastateltavat kokivat muistion hyödylliseksi, mutta sen sovittaminen jo olemassa oleviin prosesseihin koettiin välillä hankalaksi. Myös koulutus keskusteluineen ennen muistion käyttöönottoa koettiin tarpeelliseksi. Erityisen arvokkaaksi haastateltavat kokivat sen, että muistio auttoi huomaamaan, että lapselta itseltään pystyy tavalla tai toisella saamaan lapselle itselleen tärkeitä asioita esille.