Työni aihe koskee jazzrumpaleita Elvin Jonesia ja Roy Haynesia. Aiheessa käydään läpi heidän historiaansa, soittotyylin kehittymistä ja soittotyylille ominaisia piirteitä. Työtäni voisi luonnehtia kartoittavaksi katsaukseksi. Valintani kohdistui Elvin Jonesiin ja Roy Haynesiin, koska halusin löytää kaksi rumpalilegendaa, jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin. Osaksi valintaan vaikutti se, että minulla itselläni oli tietotaitoa jo ennestään kyseisistä rumpaleista useiden vuosien ajalta. Tärkeä syy valintaan oli kuitenkin se, kun Elvin Jones ja Roy Haynes elivät samalla jazzmuusikin murrosaikakaudella, soittivat osittain samojen muusikoiden kanssa ja kehittivät kumpikin oman persoonallisen soittotyylin.

Työni tavoitteena on luoda sen tyyppistä tietoa, jota voisi käyttää perustutkintotason opetuksessa ja jazzrumpujen soiton tuntemuksen syventämisessä. Työmenetelmänä on käytetty transkriptioita kuudelta eri levyltä. Levyesimerkit on valittu tarkoituksella eri vuosikymmeniltä ja mielestäni tärkeistä äänityksistä. Transkriptioita on yhteensä seitsemän kappaletta.

Tutkimuskysymykseni ovat: (1) Minkälaisia rytmejä he käyttävät, ja miten ne ovat suhteessa pulssiin ja rakenteeseen nähden? (2) Millainen on komppisymbaalin ja hi-hatin käyttö?

Analysoin työssäni tekemääni transkriptiomateriaalia. Analyysin ja esimerkkien avulla pyrin tuomaan esille Elvin Jonesin ja Roy Haynesin soittotyylille ominaisia piirteitä. Käsittelen myös heidän samankaltaisuuksia ja eroja. Keskeisiksi tuloksiksi muodostuivat seuraavat asiat: Elvinin soittotyylille on ominaista afroamerikkalaistyylinen 12/8-pohja, hänen soitossaan on läsnä pyöreys, legatomaisuus ja dynamiikka. Elvin markkeeraa pulssia koko rumpusetillä. Hänen komppisymbaalifraseeraus on traditionaalisesta poikkeavaa ja hänen soittotyylilleen on ominaista käyttää tahtiviivojen ylimeneviä fraaseja. Haynesin soittotyylille on ominaista ”aksentoimaton” symbaalilinja, 60-luvulta eteenpäin mentäessä symbaalilinja alkoi olla entistä rikkonaisempaa broken timen -tyylistä linjaa. Tyypillistä Haynesille on ei-traditionaalinen hi-hatin käyttö jalalla. Sooloissa on läsnä melodisuus, unisonojen ja taukojen käyttö. Opinnäytetyön esimerkeissäni käsittelen heidän soittotyylilleen ominaisia komppaus- ja soolofraaseja. Näitä ovat muun muassa tietyntyyppiset ¾-, kolmeen menevät- ja triolifraasit. Kerron heidän soittotyylilleen tyypillisestä komppisymbaalifraseerauksesta, pulssin kuvauksesta ja hi-hatin käytöstä. Analysoin rakenteen ja tahtiviivojen suhdetta fraaseihin. Tuon ilmi transkriptioissa esiintyviä musiikillisia ilmiöitä ja fraasien suhdetta pulssiin.

Pohdiskelen opinnäytetyössäni työn pedagogisia mahdollisuuksia. Sitä miten työtäni voisi hyödyntää opetuskäytössä. Pohdiskelen ja annan ohjeistusta siitä, miten työtäni voisi viedä eteenpäin pedagogisessa mielessä.