Haku

10–16-vuotiaiden juniorijalkapalloilijoiden alaraajojen tyypilliset rasitusvammat ja niiden ennaltaehkäisy

QR-koodi

10–16-vuotiaiden juniorijalkapalloilijoiden alaraajojen tyypilliset rasitusvammat ja niiden ennaltaehkäisy

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Suomen Palloliiton Länsi-Suomen piirin käyttöön opas juniorijalkapalloilijoiden rasitusvammojen ennaltaehkäisystä pelaajille ja heidän sidosryhmilleen. Opinnäytetyön tavoitteena oli opinnäytetyöprosessista saadun tiedon myötä kannustaa juniorijalkapalloilijaa tarkkailemaan omaa kehoaan ja tiedostamaan erilaiset riskitekijät rasitusvammojen synnylle ja täten ennaltaehkäisemään niiden syntyä.

Kyselyllä selvitettiin 10–16-vuotiaiden rasitusvammoja ja kartoitettiin niihin liittyviä taustatekijöitä. Tuloksia vertailtiin kirjallisuuden tietoihin ja suosituksiin. Näiden pohjalta tuotettiin video-opas juniorijalkapalloilijoiden rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn. Oppaan sisällöksi valittiin seuraavat asiat: yleistä rasitusvammoista, säännöllinen elämänrytmi, liikunnallinen aktiivisuus ja omatoiminen harjoittelu, yhteen lajiin erikoistuminen ja monilajisuus, ympärivuotinen pelaaminen ja lajitauot, urheilu- ja toistomäärät, väsyneenä ja puolikuntoisena harjoitteleminen, nesteytys ja palautuminen, suoritustekniikka ja harjoitusohjelmat, jalkineet sekä rasitusvammojen oireilu, kesto, paraneminen ja uusiutuminen.

Lasten ja nuorten rasitusvammat ovat lisääntymässä. Eniten kiputiloja oli polvessa (60 %) ja kantapäässä (49 %). Osgood-Schlatterin tautia oli 20,5 %. Severin tautia 25,1 %. Noin 20 %:lla paraneminen kesti vuoden tai yli. Noin 56 %:lla ne uusiutuivat. Niiden syntyyn vaikuttaa keskeisesti yhdelle lajille omistautuminen liian varhaisessa vaiheessa, ympärivuotinen tauoton harjoittelu ja liian suuret toistot sekä määrällisesti että ajallisesti. Alttiuteen vaikuttavat yksilölliset rakenteelliset tekijät. Turvallisiin olosuhteisiin liittyvät olennaisesti suoritustekniikka ja harjoitusohjelmat. Haasteena on monipuolisen arkiliikunnan väheneminen yhdistettynä ohjatun liikunnan kasvuun.

Sekä pelaajan että eri sidosryhmien tulisi tiedostaa rasitusvammaoireiden vakavuus ja seuraukset, jos niihin ei puututa. Seuralta olisi hyvä löytyä käytäntö, jonka pohjalta voitaisiin ryhtyä toimiin jo rasitusvamman alkuvaiheessa. Kaikkien osapuolten tulisi omassa roolissaan ottaa vastuuta pelaajan hyvinvoinnista, jotta jokainen nuori urheilija saisi mahdollisuuden elämänmittaiseen liikuntaharrastukseen.

Tallennettuna: