Tämän kirjallisuuskatsauksen pyrkimyksenä oli tutkia eri menetelmiä ja välineitä, joita käytetään postoperatiivisen kivun arvioinnissa lapsipotilailla. Tarkoituksena oli muodostaa kokonaisvaltainen kuvaus lapsipotilaiden kivunarvioinnista kirurgisessa ympäristössä.

Kirjallisuuskatsauksen pohjana on 22 tieteellistä tutkimusartikkelia. Aineisto kerättiin systemaattisesti käyttäen OVID/CINAHL ja Science Direct tietokantoja. Tämän lisäksi tiedonhakua tehtiin kirjaston aineistokannoista ja elektronisista aineistoista manuaalisesti. Kriittinen arviointi toteutettiin aineiston soveltuvuuden varmistamiseksi, ja sen laadun takaamiseksi. Aineisto analysoitiin ja tulokset koottiin käyttäen induktiivista sisällön analyysiä.

Tulokset osoittavat, että sairaanhoitajat voivat arvioida postoperatiivista lapsipotilaan kipua potilaan oman ilmaisun, kipukäyttäytymisen arviointimittareiden ja fysiologisten ilmaisimien kautta. Näiden hoitajien käyttämien menetelmien ja välineiden lisäksi vanhemmille on kehitetty omia kivunarviointikeinoja ja -välineitä. Lääketieteellinen diagnoosi, lapsen erityispiirteet sekä hoitajan erityispiirteet ovat tutkimustulosten mukaan suurimpia yksittäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kivunarviointiin lapsipotilailla tässä nimenomaisessa potilasryhmässä.

Yksi tärkeimmistä tutkimustuloksista oli se, ettei mitään yksittäistä kivunarviointimenetelmää tai -mittaria tulisi käyttää sellaisenaan. Sen sijaan kivunarvioinnissa painotetaan kokonaisvaltaista ja monipuolista lähestymistapaa. Toinen merkittävä löydös oli se, että vanhemmilla voi olla negatiivinen vaikutus lapsen kivunarviointiin johtuen vanhempien kipuun liittyvistä väärinkäsityksistä ja heikosta tiedontasosta. Lopulta, sairaanhoitajien tulisi kohdata vaillinaiset tietämyksensä ja epäammatilliset asenteensa lapsipotilaan kivunhoidossa.

Kaikilla kivunarviointimittareilla ei ole vahvaa empiiriseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä niiden luotettavuudesta. Syvempää tutkimusta näiden mittareiden luotettavuudesta tarvitaan.