Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata eräässä eteläsuomalaisessa palvelukeskuksessa toimineen Kööri-vertaistukiryhmään osallistuneiden ikäihmisten kokemuksia vertaistuen merkityksestä alkoholinkäytön muutospyrkimyksissä. Kööri-ryhmän ohjaajia varten kartoitettiin kehittämisehdotuksia tulevia Kööri-ryhmiä varten sekä asiakkaiden näkökulmasta kysyttiin toiveita miten alkoholinkäyttö tulisi ottaa puheeksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineiston tulkintaan käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä. Haastattelukysymykset oli laadittu Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallista ja sen neljästä oppimisen orientaatiosta.

Tulokset osoittivat, että Kööri-vertaistukiryhmä oli erittäin merkityksellistä haastateltaville heidän alkoholinkäytön muutospyrkimyksissä. Kaikki haastateltavat olivat vähentäneet alkoholinkäyttöään vuoden kestäneen Kööri-ryhmän aikana. Ryhmässä jaetut kokemukset vahvistivat ryhmäläisten omia voimavaroja ja itsearvostusta, antoivat mahdollisuuden uusien sosiaalisten suhteiden muodostumiseen sekä vanhojen suhteiden uudelleenarvioimiseen. Alkoholiongelma nähtiin sairautena, mihin on mahdollista saada apua. Tärkeäksi koettiin, että ryhmäläiset saivat vaikuttaa ryhmässä käytyihin aiheisiin ja että ryhmää ohjasi kaksi ammattitaitoista ohjaajaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiltä toivottiin, että alkoholinkäyttö otettaisiin puheeksi suorapuheisesti asiakasta syyllistämättä, rohkaistaisiin muutoksen mahdollisuuteen sekä ylläpidettäisiin toivoa vaikeina hetkinä.

Samasta ikäluokasta koostuva vertaistukiryhmä on toimiva palvelu ikäihmisille, jotka ovat motivoituneita vähentämään alkoholinkäyttöään. Ryhmäläisten mahdollisuus vaikuttaa ryhmän sisältöön vahvistaa ryhmäläisen osallisuuden kokemuksia. Sosiaali- ja terveyspalveluissa arvostetaan asiakaslähtöisiä palveluja, joten Kööri-ryhmän ohjaajat voivat hyödyntää opinnäytetyön tuloksia tulevien ryhmien suunnittelussa.