Tutkielman päätarkoitus on antaa muusikoille luova musiikillinen työkalupakki, jonka avulla muusikko voi rikastaa ilmaisuaan. Työkalupakki koostuu luovista harjoituksista, joiden kautta mielikuvitusta käyttämällä voidaan luoda uutta musiikillista materiaalia. Materiaalia voi käyttää useassa luovassa musiikillisessa kontekstissa kuten sävellyksessä, improvisoinnissa ja musiikin opetuksessa. Harjoitukset perustuvat luoviin viitekehyksiin – ideoihin, mielikuviin tai tunteisiin, jotka toimivat luomisen moottorina tai inspiraationlähteenä. Tämän tutkielman harjoitukset on jäsennelty ja luotu moniälykkyysteorian pohjalta. Teoria jakaa ihmisälyn seitsemään lohkoon. Samaten harjoitukset on jaettu keskenään erilaista älyä hyödyntäviin osa-alueisiin, joista jokainen tuo ainutlaatuisen kulmansa musiikin luomiseen ja luoviin viitekehyksiin.

Luovien harjoitteiden luomisen lisäksi tutkittiin olemassa olevia kirjoja improvisaatiosta ja säveltämisestä, ja vertailtiin missä määräsuhteessa niissä on teknisiä harjoitteita verrattuna muihin luoviin, mielikuvitusta hyödyntäviin viitekehyksiin. Tekniset harjoitteet ovat huomattavassa enemmistössä – erilaista luovuutta hyödyntäville harjoitteille todettiin siis olevan tarvetta. Tämän lisäksi tehtiin katsaus länsimaisen musiikin historiaan ja kartoitettiin, miten mielikuvitusta ja tunteita on hyödynnetty musiikin luomisessa erityisesti ennen 1900-lukua ohjelmallisessa musiikissa ja karakterikappaleissa.

Tätä tutkielmaa lukevaa rohkaistaan käyttämään ja kehittämään luovien viitekehysten ideaa ja harjoituksia ja välittämään niitä improvisoimalla, säveltämällä ja opettamalla uusille sukupolville, kuten vanhat mestarit ovat tehneet. Näin voi syntyä uusia, ainutlaatuisia ja yhteiskuntaa palvelevia näkökulmia musiikkiin ja alati laajenevaa ilmaisun rikkautta.