Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen ammattilaisten ajatuksia huolen heräämisestä ja lastensuojeluilmoituksen tekemisestä päiväkodissa. Varhaiskasvatusta määrittelevät varhaiskasvatussuunnitelmat sekä lait. Lasten kanssa työskentelevillä on Lastensuojelulain mukainen velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen.

Käsittelemme opinnäytetyössä dialogisuutta, moniammatillista yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta sekä huolen puheeksiottoa. Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jonka aineisto on kerätty yhdessä ryhmähaastattelussa ja neljässä yksilöhaastattelussa. Haastateltavat olivat kahdesta Vantaan kaupungin päiväkodista. Haastattelimme yhteensä 10 henkilöä. Kartoitimme kiinnostuksen haastatteluihin osallistumiseen päivähoitoyksiköiden johtajilta. Haastateltaville lähetettiin ennen haastatteluja teemahaastattelurunko, jota mukaillen haastattelut etenivät.

Huolen herätessä työntekijät ensimmäisenä havainnoivat lapsen tilannetta ja keskustelevat tiiminsä kanssa. Oman tiimin tuki ja ammattitaito koettiin tärkeäksi, kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää. Varhaisen tukemisen koettiin helpottavan huolen puheeksiottoa, jotta ongelmat eivät ehdi kasaantua. Huolen puheeksioton ja lastensuojeluilmoituksen tekemisen vaikutukset työskentelyyn vanhempien kanssa koettiin vaihtelevan hyvin paljon sekä perheestä että ongelmien luonteesta riippuen. Työntekijöillä oli sekä positiivisia kokemuksia vuorovaikutussuhteen muuttumisesta avoimemmaksi että kokemus siitä, että työskentelystä vanhempien kanssa oli tullut haasteellisempaa. Merkittävimpänä tukena työskentelyyn työntekijät kokivat oman tiimin, työyhteisön sekä johtajan kanssa keskustelun. Yhteistyö varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välillä koettiin toimimattomaksi, työntekijät kokivat että tiedonkulku on vain yhdensuuntaista eivätkä varhaiskasvattajat saa työskentelynsä tueksi tärkeitä lasta koskevia tietoja.

Ammattitaitoinen työyhteisö ja asioista perillä oleva johtaja helpottavat huolen puheeksiottoa ja haastavien tilanteiden käsittelyä työssä. Vuorovaikutussuhteiden muuttumista vanhempien kanssa on vaikea ennustaa, koska niihin vaikuttavat sekä aikaisemmin luotujen kumppanuussuhteiden vahvuus että haasteiden moninaisuus. Tiedonkulku lastensuojelusta päiväkotiin on heikkoa, mikä vaikeuttaa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemista, kun varhaiskasvattajilla ei ole ajankohtaista tietoa perheen tilanteesta.