Opinnäytetyöni aiheena oli puvustuksen suunnittelu Ilomantsin kansalaisopiston Teatteri Pogoksen näytelmään Laulu tulipunaisesta kukasta. Näytelmää esitettiin keväällä 2010 Ilomantsin kunnantalon Kalevala-salissa. Tavoitteena oli suunnitella näytelmään visuaalisesti näyttävä ja mielenkiintoinen puvustus.

Teatteri Pogoksen näyttelijät Anna Eronen ja Miia-Noora Kettunen ovat tehneet käsikirjoituksen Johannes Linnankosken alkuperäisteoksen pohjalta. Laulu tulipunaisesta kukasta on esitetty Ilomantsissa aiemminkin, jolloin tarina on sijoittunut alkuperäiseen ympäristöönsä, suomalaiseen metsämaisemaan. Uuden käsikirjoituksen myötä näytelmän tapahtumat on siirretty rannikolle ja merelle.

Puvustuksen suunnittelussa käytin J. Michael Gilletten (2000) teatterityöskentelyyn kehittämää suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, jonka seitsemän askelman (sitoutuminen, analysointi, tutkiminen, haudonta, valinta, toteutus, arviointi) aikana työskentely etenee paluukierroksia tehden. Analyysivaiheeseen kuuluvassa käsikirjoituksen analysoinnissa sovelsin Gilletten (2000) mallin lisäksi Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) tapaa käsitellä tekstiä listattujen kysymysten avulla sekä Judith Westonin (1999) vapaata assosiaatiota. Puvustuksen visuaalinen ilme pohjautuu Claude Monet’n maalaukseen Impression soleil levant (1872), joka kuvaa auringon nousua usvaisessa Le Havren satamassa.

Suunnittelun lisäksi myös toteutin puvut itse. Palautetta sain keskustelemalla näyttelijöiden ja ohjaajan kanssa esitysten päätyttyä. Esityksiä seuratessani kuuntelin myös katsojien spontaaneja kommentteja näytelmästä. Olen pyrkinyt ottamaan näyttelijän mahdollisimman hyvin huomioon luodakseni rooliasun, joka tukee häntä hahmon luomisessa. Lopputulos on mielestäni onnistunut ja sainkin puvustuksesta positiivista palautetta. Teatteri Pogoksella ei ole ennen ollut puvustajaa, vaan näyttelijät ovat itse toteuttaneet puvustuksen, kuten myös lavastuksen ja markkinoinnin pienryhmissä. Puvustuksen suunnittelu ja valmistus vähensi näyttelijöiden stressiä ja he pystyivät keskittymään enemmän roolityöhönsä. Itse sain kokeilla rajojani pukusuunnittelijana ja mielenkiintoni erilaisten materiaalien käyttämiseen näyttämöpuvuissa kasvoi.