Tämä opinnäytetyö tehtiin varhaiskasvatuksen VKK-Metro -hankkeessa. Hanke toteutettiin yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin yliopiston ja sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn kanssa ajalla 2008 – 2009. Vuonna 2010 hanke jatkaa edelleen kehittämistoimintaansa uusien tutkimuspäiväkotien kanssa. VKK-Metro -hankkeen tarkoituksena on varhaiskasvatuksen arvioinnin ja dokumentoinnin kehittäminen, sekä varhaiskasvatuksen tutkimustiedon lisääminen.

Opinnäytetyö toteutettiin eräässä espoolaisessa tutkimuspäiväkodissa kahdessa 3-5- vuotiaiden lasten ryhmässä. Ryhmien kehittämiskohteena oli itsearviointi, johon sisältyi kehittämistavoitteena ajanhallinnan parantaminen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten työntekijät käyttävät aikaansa työajalla ja miten työntekijät kokevat oman ajankäyttönsä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli laadullinen. Aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelun menetelmin. Tiedonkeruu tapahtui keväällä 2009, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että työntekijöiden työaika kului pääasiassa perustoiminnan pyörittämiseen. Ajanhallinnassa ilmeni ajoittain haasteita muun muassa kiireen, suunnitelmallisuuden, siirtymätilanteiden, toiminnan ja vuorovaikutuksen osalta. Ryhmien tavoissa pyörittää arkea oli eroja samanlaisesta päivärytmistä huolimatta. Toisen ryhmän arkea sävytti usein kiire, kun taas toinen ryhmistä oli panostanut kiireettömyyteen, mikä näkyi ryhmässä rauhallisuutena ja selkeytenä.

Opinnäytetyön tulosten pohjalta nousi useita kehittämisideoita koskien ajanhallinnan ja arjen sujuvuuden parantamista. Ajanhallinnan parantamiseksi ja kiireen ennakoimiseksi ryhmät voisivat suunnitella ja priorisoida päivää etukäteen kirjaamalla suunnitelmiaan ylös järjestelmällisesti. Ohjattuja tuokioita varten työntekijät voisivat tuottaa koko päiväkodille yhteisen kansion, jonne kerättäisiin hyviksi todettuja ohjattuja leikkejä ja askarteluja, joita kaikki ryhmät voisivat hyödyntää. Lisäksi siirtymätilanteiden, kuten ulos- ja sisääntulojen helpottamiseksi lapset voitaisiin jakaa omiin pienryhmiinsä, joissa siirryttäisiin omahoitajan johdolla tilanteista toisiin. Siirtyminen olisi sujuvaa, selkeää ja rauhallista sekä lapsille että aikuisille.