Yleisin syy lonkan tekonivelleikkaukselle on lonkan nivelrikko. Leikkauksen on todettu vähentävän potilaiden kipua ja parantavan heidän toimintakykyään. Lonkan tekonivelleikkaukseen liittyvän fysioterapian tavoitteena on ylläpitää ja parantaa potilaan fyysistä toimintakykyä sekä ennen leikkausta että sen jälkeen. Opinnäytetyössä tutkitaan fysioterapeutin ja potilaan välistä vuorovaikutusta lonkan tekonivelleikkauksen fysioterapiaohjauksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää fysioterapiaohjausta lonkan tekonivelleikkauksen yhteydessä. Opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa fysioterapeutin ja potilaan välistä vuorovaikutusta potilasohjaustilanteissa. Opinnäytetyön yhteistyökumppaneita ovat Laurea–ammattikorkeakoulu, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sekä Jyväskylän yliopisto.

Tutkimukseen osallistui seitsemän potilasta ja viisi fysioterapeuttia. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen. Tutkimusaineistona oli valmis videomateriaali, josta havainnoitiin fysioterapian ohjaustilanteita. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Aineiston analysoinnin jälkeen sekä pre- että postoperatiivisista ohjaustilanteista nousi esille kuusi vuorovaikutustilannetta. Preoperatiivisia vuorovaikutustilanteita ovat potilaan tilanteen kartoittaminen, pystyasennon havainnointi, liikkuvuuksien mittaus istuen, liikkuvuuksien mittaus selinmakuulla, sauvakävelyn ohjaus ja katse tulevaisuuteen. Postoperatiivisia vuorovaikutustilanteita ovat harjoitteiden ohjaus vuoteessa, harjoitteiden ohjaus istuma-asennossa, sauvakävelyn ohjaus, harjoitteiden ohjaus pystyasennossa, porraskävelyn ohjaus ja loppuyhteenvetoa.

Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että vuorovaikutus fysioterapeuttien ja potilaiden välillä oli hyvin samankaltaista sekä pre- että postoperatiivissa ohjaustilanteissa. Kommunikoidessaan fysioterapeutit ja potilaat käyttivät monipuolista viestintää. Fysioterapeutit kohdensivat ja mukauttivat ohjaustaan sekä huomioivat potilaat yksilöllisesti. Vuorovaikutustilanteissa vallitsi avoin ilmapiiri. Preoperatiivisissa ohjaustilanteissa tuli esille fysioterapeutti-potilas–asetelma kun taas postoperatiivisissa tilanteissa vuorovaikutussuhde oli tasavertaisempi.