Valvottu koevapaus on ehdottoman vankeusrangaistuksen loppuvaiheeseen sijoittuva rangaistusmuoto, jossa vanki on vankilan ulkopuolella teknisen ja muun valvonnan alaisena. Valvotun koevapauden avulla pyritään tukemaan vangin siirtymää vankeudesta vapauteen. Rikosseuraamusasiakkaiden terveystutkimuksen mukaan suuri osa rikosseuraamusasiakkaista on päihdeongelmaisia, ja siten myös valvotun koevapauden aikaisen päihdekuntoutuksen kehittämistä voidaan pitää merkittävänä kehittämiskohteena.

Tutkimuksessa kysytään, miten valvottu koevapaus ja siihen liittyvä päihdekuntoutus tukevat asiakkaiden kuntoutumista. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan toimijoiden välistä yhteistyötä valvotun koevapauden aikaisen päihdekuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä valvonnan merkitystä. Tutkimusaineisto koostuu asiakashaastatteluista (N=12), päihdetyöntekijähaastatteluista (N=12), kyselystä kuntien päihdepalveluihin (N=74) sekä vuosien 2011–2014 vankitietojärjestelmäaineistosta (N=2088).

Saatujen tutkimustulosten mukaan valvottu koevapaus ja siihen liittyvä päihdekuntoutus tukevat monin tavoin asiakkaiden kuntoutumista. Kyse ei ole vain uusintarikollisuuden ehkäisystä ja raitistumisen tukemisesta, vaan myös kokonaisvaltaisesta tuesta arjen uudelleen rakentamisessa. Valvotun koevapauden kautta päihdepalveluiden piiriin saadaan myös sellaisia asiakkaita, joita ei muuten tavoitettaisi. Heidän kohdallaan muutosmotivaatio tyypillisesti syntyy vasta kuntoutusprosessin kuluessa, kun asioiden käsittely päihteettömästi mahdollistuu. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan muutos näyttäytyy prosessina, joka joidenkin kohdalla alkaa jo vankila-aikaisena päihteettömyytenä ja jatkuu siitä katkeamattomana valvotussa koevapaudessa.

Erityisesti aineistossa on nähtävissä hyviä esimerkkejä intensiivisen ja ryhmämuotoisen päihdekuntoutuksen hyödyllisyydestä niin avo- kuin laitoskuntoutuksessa. Monien kohdalla myös vertaistuki on selkeä kuntoutusta tukeva elementti. Edelleen valvottuun koevapauteen liittyvä valvonta näyttäytyy aineistossa kuntoutusta tukevana. Valvonta varmistaa asiakkaiden päihteettömyyden ja sen, että päihdehoidossa voidaan keskittyä kuntouttavaan toimintaan.

Toisaalta aineistossa tulee esiin valvotun koevapauden valmisteluun ja suunnitteluun liittyviä tiedon ja tuen puutteita. Vangin osallistuminen hoidon suunnitteluun ei myöskään kaikissa tapauksissa toteudu. Joistakin kehittämiskohteista huolimatta valvottua koevapautta ja siihen yhdistettyä päihdekuntoutusta voidaan pitää asiakkaiden kuntoutumisen näkökulmasta hyvänä käytäntönä.