Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia päivitetty versio kipsatun lapsimurtumapotilaan kotihoito-ohjeesta Jorvin lastenosastolle L1. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää Jorvin osaston L1 hoitajien valmiuksia ohjata potilaita. Kotihoito-ohjeen tarkoituksena on tuottaa tietoa lapsimurtumapotilaan kipsihoidosta. Opinnäyteyön kotihoito-ohjeen kohderyhmänä ovat sekä lapset että heidän vanhempansa.

Opinnäytetyön aineisto koostuu tutkitusta tiedosta ja lähteinä käytettiin sekä kirjallisia lähteitä, että Internet-haun kautta saatuja lähteitä, jotka sisälsivät tietoa muun muassa potilasohjauksesta, luunmurtumista, kipsihoidosta ja kivunhoidosta. Tietoa etsittiin sekä kotimaisilta, että kansainvälisiltä verkkosivuilta ja lähteinä käytettiin pääasiassa suomenkielisiä lähteitä, mutta myös englannin- ja ruotsinkielisiä.

Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään hyvän potilasohjauksen kriteereitä ja lapsipotilaan ohjausta sekä yleisimpiä lasten luunmurtumia Jorvin osastolla L1. Lisäksi käydään läpi kipsihoidon perusteita ja ongelmia, lasten kivunhoitoa ja siihen liittyviä erityispiirteitä, kuten mitä lääkkeettömiä kivunhoitomuotoja lasten kanssa voi käyttää ja miten lapsen kipua voi arvioida tai tunnistaa. Työssä esitellään myös lyhyesti Jorvin osasto L1, ja käydään läpi opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet sekä menetelmälliset ratkaisut. Lisäksi työssä käsitellään, mitä tarkoittaa toiminnallinen opinnäytetyö ja tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus.

Teoreettisen viitekehyksen pohjalta työstettiin kotihoito-ohje, jossa käytiin läpi asioita, jotka lasten ja heidän vanhempiensa on hyvä tietää kipsihoidosta kotona, esimerkiksi kipsatun raajan tarkkailua ja kipsihoidon mahdollisia haittavaikutuksia. Tällöin he osaavat olla yhteydessä hoitavaan tahoon mikäli kipsin kanssa on kotona ongelmia.

Kotihoito-ohjeesta saatiin sekä suullista että kirjallista palautetta osaston kahdelta sairaanhoitajalta ja kahdelta kirurgilta. He antoivat palautetta esimerkiksi kivunhoito-osiosta ja kipsatun raajan painovarauksista. Ohjeesta haluttiin mahdollisimman lyhyt ja yksinkertainen, joten sitä jouduttiin tiivistämään hieman ja jättämään muutamia asioita kokonaan pois.

Terveydenhuoltoalalla kehitetään jatkuvasti uudenlaisia hoitomenetelmiä, joten kotihoito-ohjeiden tulisi olla aina ajantasaisia mahdollisten väärinymmärrysten vähentämiseksi. Myöskin hoitohenkilökunnan tulisi olla perillä uusimmista hoitomenetelmistä, jotta potilaiden hoito ja ohjaus olisi mahdollisimman laadukasta. Tuotetun paperisen kotihoito-ohjeen lisäksi voisi olla tarkoituksenmukaista tuottaa audiovisuaalista ohjausmateriaalia (videomateriaalia) lapsille ja vanhemmille. Näin ollen erilaiset tiedonomaksumistavat tulisi kattavasti huomioitua potilasohjauksessa.