Tämä vuosi on suomalaisen metsäninventoinnin juhlavuosi. Ensimmäinen valtakunnallinen metsien inventointikierros aloitettiin vuonna 1921 eli tasan sata vuotta sitten.

Opinnäytetyö on referoiva kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan, miten metsävaratiedon hankkiminen ja analysointi ovat kehittyneet Suomessa sadan vuoden aikana ja miten kehitys jatkossa monipuolistaa ja uudistaa mittausta analysointia sekä tarkentaa metsävaratietoa.

Vuosikymmenien aikana mikään uusi innovaatio ei ole kyennyt kokonaan korvaamaan vanhoja menetelmiä. Uudet aineistot ja uudet analysointimenetelmät antavat edelleen tarkemman lopputuloksen, kun arvioinnissa käytetään monipuolisesti mukana myös vanhempia kartoitus- ja analysointimenetelmiä. Luonnollisesti kaikkein uusimpiin innovaatioihin ei pääse liikesalaisuuksien vuoksi tutustumaan, mutta tuoreimmat väitöskirjat ja julkaisut viitoittavat selkeän suunnan, mihin Suomen metsieninventointikierrokset ovat matkalla.

Kaukokartoitusdatan hankkiminen, kartoitusdatan tarkentuminen ja analysoinnin monipuolistuminen avaavat tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia metsävarojen inventoinneille. Hyperspektri-innovaatiot sekä fotonilaskentaan perustuvat keilaimet mullistavat metsävaratiedon mittausta jatkossa yhtä paljon kuin ilma- ja satelliittikuvien kuvien saanti 1940- ja 1960-luvuilla tai lentolaserkeilaukseen siirtyminen 2000-luvulle tultaessa. Metsistä jatkossa saatavat toisen keilauskierroksen 3D-aineistot tuovat lisäksi mahdollisuuksia tarkastella esimerkiksi puuston kasvua tai metsätuhojen vaikutuksia laajoilla alueilla entistä tarkemmin. Metsävaratieto muuttuu jatkossa 4D-maailmaan (x,y,z,t) ajan tuodessa paikkatietoon neljännen ulottuvuuden. Myös metsien käyttötarpeet monipuolistuvat jatkossa ja erilaiset monimuotoisuuden ja -käytön arvioinnit tarvitsevat entistä monipuolisempaa mittausaineistoa.

Metsänarviointi on murroksen edessä. Lopulta kaiken ratkaiseva raha asettaa muutokselle tiukat raamit. Jalostetulle tiedolle on oltava tarve ja tuloksille löydyttävä maksaja.