Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia draamallisten improvisoitujen musikaalien tekoa. Sen tarkoituksena oli selvittää, miten improvisaatioteatterintekijä voi päästä eroon tarpeestaan olla hauska. Työn toiminnallinen osuus toteutettiin kesällä 2013 järjestetyssä workshopissa, jonka päätteeksi pidettiin kaksi julkista esitystä. Teoreettinen osuus käy läpi improvisaation kotimaista historiaa ja mainetta ja avaa havaintoja, joita workshopin aikana tehtiin.

Tutkimus toteutettiin osittain haastattelujen kautta. Työtä varten haastateltiin kolmea improvisaatioteatterin tekijää: Keith Johnstonea, Roope Salmista ja Tiina Pirhosta.

Opinnäytetyössä todetaan, että sitoutuneen, naurureaktioista riippumattoman näyttelijäntyön edellytyksenä on luottamus. Ymmärretään, että tekotapa on kenen tahansa harjoiteltavissa. Lisäksi työ osoittaa, että improvisaation maine on pitkälti viihteellinen, vaikka improvisaatioteatterin kenttä on todellisuudessa laaja ja monimuotoinen.