Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää mitä kokemuksia ikääntynyt saa äiti–lapsi–kuntosaliryhmäharjoittelusta. Ikääntynyt on ryhmässä äiti tai isä. Lapsi on tytär, poika tai joku muu läheinen keski-ikäinen henkilö. Ryhmä harjoittelee ohjatusti. Tarkoituksena on saada käsitys siitä, kannattaisiko tällaisia ryhmiä perustaa lisää myös muille paikkakunnille.

Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona ja toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen kohderyhmänä oli Somerolla Lamminniemen hyvinvointikeskuksessa oleva harjoitteluryhmä. Ryhmässä oli keväällä 2011 seitsemän harjoitteluparia. Vanhempien ikä oli välillä 73–90 vuotta. Lasten ikäväli oli 40–63 vuotta. Ryhmän toiminta on alkanut 2009 tammikuussa. Osa ryhmäläisistä on ollut mukana toiminnassa alusta asti. Ryhmä harjoittelee kerran viikossa.

Tiedon keruu tapahtui teemahaastattelemalla vanhemmat. Haastattelujen teemoja oli kolme: kuljetus, kuntosalilla toimiminen ja yhteisen harrastuksen merkitys. Kuljetukseen liittyen haluttiin selvittää vanhempien kokemuksia mahdollisesta lapsen tarjoamasta kyydistä. Kuntosalilla toimimisessa kiinnosti lapsen läsnäolon merkitys vanhemmalle. Kolmas teema-aihe käsitteli yhteisen harrastuksen tuoman yhteisen ajan merkitystä vanhempi–lapsi suhteelle. Työssä kyseltiin myös lapsilta vastaavia asioita kyselylomakkeella, jotta saatiin tietää heidän näkökantansa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tällaisessa ryhmätoiminnassa on paljon positiivisia asioita. Sekä vanhempien että lasten lihasvoimat lisääntyivät subjektiivisesti ja objektiivisesti tarkasteltuna. Vanhemmat saivat tarvittaessa kyydin lapsilta harjoittelupaikkaan. Vanhemmat ja lapset saivat yhteistä aikaa, mikä vaikutti positiivisesti heidän väliseensä suhteeseen. Kaikkien osallistujien mielestä oli virkistävää ja mukavaa, että ryhmässä oli kahden ikäisiä harrastajia.