Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mistä aikuisten kehitysvammaisten ikääntyneet vanhemmat saavat voimavaroja ja kuinka he jaksavat tehdä hoitotyötä. Vanhemmat ovat omaishoitajia, sillä he hoitavat kotona asuvaa kehitysvammaista lastaan. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ikäperhetoiminnan kanssa. Ikäperhetoiminnan on tärkeää aina välillä pysähtyä miettimään omaisten jaksamista ja siksi työ on tärkeä ikäperhetoiminnalle. Tutkimuksen avulla ikäperhetoiminta saa lisätietoa omaisten jaksamisesta ja näin ollen he voivat kehittää toimintaansa.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna haastattelemalla kolmea Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ikäperhetoiminnassa mukana ollutta vanhempaa. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen teoreettinen osuus koostuu Kehitysvammaisten Palvelusäätiön esittelystä, kehitysvammaisuuden määrittelystä, kehitysvammaisen ikääntymisestä ja irtaantumisesta lapsuudenkodista, omaishoidosta, omaishoitajan jaksamisesta ja voimavaroista sekä perheen auttamisesta.

Tutkimustulosten mukaan vanhempia auttavat jaksamaan 1. harrastukset, 2. oma vapaahetki keskellä päivää (lapsen päivätoiminnan aikana), 3. vertaistuki, (jota saatiin muun muassa perhekerhosta ja yhdistystoiminnoista) 4. lapsen saama tilapäishoito tilapäishoitokodissa tai terveyskeskuksessa ja 5. tukiverkosto (läheiset ihmiset, jotka auttavat ja tukevat tarvittaessa). Vanhempia palkitsevaksi koettiin lasten tyytyväisyys ja se että saa olla kotona lasten tukena sekä vanhempien oma jaksaminen kaikkien vuosien aikana. Jaksamista tukee myös, kun saa olla rauhassa kotona, ilman työpaineita silloin kun lapsi tarvitsee tai toisaalta juuri työelämässä mukana oleminen, työ ja työkaverit. Tuloksissa korostui myös eläminen päivä kerrallaan. Asioita ei haluta pohtia kauas tulevaisuuteen. Lisäksi haastatellut toivat esiin kotikunnan antaman tuen jaksamisen tukemisessa.