Tutkimme opinnäytetyössämme adoptioäitien äidiksi kasvamista. Selvitimme heidän kokemuksiaan saamastaan tuesta sekä siitä, miten äidin ja lapsen välinen kiintymyssuhde on syntynyt. Tutkimuksestamme selviää myös adoptioäitien mahdollisesti kokemat ympäristön asettamat paineet ja adoptioprosessin aikana läpikäydyt tunteet. Lisäksi selvitimme mitkä asiat ovat vaikuttaneet kiintymyssuhteen syntymiseen ja mitkä asiat ovat olleet oleellisia matkalla adoptioäitiyteen. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen. Lähestyimme tutkimustamme ohjeistetun narratiivisuuden eli kertomuksellisuuden näkökulmasta ja keräsimme tutkimusaineistomme adoptioäitien henkilökohtaisista kirjeistä. Tutkimukseemme osallistui seitsemän adoptioäitiä. Käytimme aineiston analyysimenetelmänä induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksemme tuloksista voidaan todeta, että äidin rakkaus ja äidiksi kasvaminen alkaa kehittyä, kun tieto adoptiolapsesta saadaan tai ajan myötä äidin ja lapsen tutustuessa toisiinsa. Tutkimuksessa tuli esille kotiäitiyden positiivinen merkitys kiintymyssuhteen syntymiselle sekä se ilo pienistäkin edistysaskeleista, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset opettelevat toistensa tavoille. Tutkimustulostemme pohjalta adop-tioäidit saivat adoptioprosessiinsa tukea ammattihenkilöiltä, sukulaisilta, ystäviltä sekä puolisoilta. Voidaan todeta, että tuen tarve ja sen merkitys on äideillä yksilöllistä. Tutkimuksemme johtopäätös on, että äidiksi kasvaminen tapahtuu jokaisella äidillä omista taustoistaan riippuen omalla tavalla. Ei ole olemassa tiettyä kaavaa, jonka poh-jalta äidiksi kasvaminen ja kahden toisilleen vieraan ihmisen välinen kiintymyssuhde kehittyisi. Jokainen adoptioäiti kokee adoptioprosessin eri tavalla.