Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia kokemuksia huilunsoittoa harrastavilla nuorilla on soittoharrastuksestaan. Tätä varten haastateltiin viittä musiikkiopis-ton huiluoppilasta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka mahdollisti va-paamuotoisen mutta syvällisen pureutumisen aiheeseen. Tutkimukseen valittiin nuo-ria, jotka huilunsoiton lisäksi osallistuivat säännöllisesti myös johonkin muuhun harrastukseen. Nuoren harrastuksia verrattiin keskenään; musiikkiopistoharrastuk-sen merkityksiä ja piirteitä analysoitiin nuorten muun harrastustoiminnan kautta. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että nuorilla on syvällistä kokemustietoa harrastamisesta. Nuoret elivät harrastamisen kautta paitsi nykyisyyttä, myös hahmot-telivat tulevaa elämäänsä. Harrastuksen tärkeimpänä elementtinä koettiin yleisesti harrastamisen mielekkyys. Harrastuksia keskenään vertaava lähtökohta loi mielenkiintoisia näkökulmia harras-tamiseen musiikkiopistossa. Kun nuori koki musiikkiopiston kurinalaiseksi harras-tusmuodoksi, hänen toinen harrastuksensa oli poikkeuksetta melko vapaamuotoinen. Vastaavasti kun nuoren toinen harrastus oli tarkasti ohjattu ja kurinalainen, musiik-kiopistoharrastaminen koettiin vapaaksi ja yksilölliseksi. Kaikilla haastatelluilla oli myös keskenään samanlaisia kokemuksia musiikkiopistoharrastuksesta. Tällaisia olivat soittamisen mielekkyys, soittamiseen liittyvä melko voimakas hallintamotiivi sekä soittamisen vaatima sitoutuminen. Tutkimuksen perusteella vaikutti siltä, että soittamisen harrastaminen musiikkiopistossa rakentuu soittamisen hallinnalliselle osaamiselle ja opettajan melko suurelle merkitykselle. Tutkimuksen perusteella kokemukset musiikkiopistosta olivat kui-tenkin pääosin myönteisiä ja oppilaat näyttivät sopeutuvan hyvin organisaation asettamiin harrastustavoitteisiin. Tutkimusprosessi herätti yleisemmin pohtimaan musiikkiopiston harjoittaman musiikkikasvatuksen arvoja ja lähtökohtia. Millaista on musiikin harrastaminen, jos musiikkiopiston harrastuspuitteet koetaan vieraina?.