Vaarallisia aineita kulkee maantiellä päivittäin useita tonneja. Osa tästä määrästä viedään ADR-kuljetuksina muun muassa Venäjälle, osa kuljetetaan kotimaan sisäisinä eli VAK-kuljetuksina. Työn tarkoituksena oli selvittää vaarallisten aineiden maantiekuljetuksia Venäjälle. Halusimme selventää ADR-kuljetusten käytäntöä niin, että asiantuntematon henkilö työn luettuaan omaa vankan peruskäsityksen kuljetusten todellisuudesta. ADR-sopimus on vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva kansainvälinen sopimus. Se edesauttaa kuljetusten sujuvuutta eri maiden välillä vähentäen rajamuodollisuuksia. Venäjä on kuulunut ADR-sopimuksen piiriin vuodesta 1994, Suomi vuodesta 1979. Työssä käydään läpi vaarallisten aineiden luokittelu ja tarkastellaan tiekuljetuksiin liittyviä määräyksiä ja käytäntöä. Vaaralliset aineet luokitellaan yhdeksään pääluokkaan niiden vaaraominaisuuksien mukaan. Jokaisella aineella on oma vaaralipukkeensa, jolla ajoneuvo tulee merkitä. Näiden lipukkeiden lisäksi on olemassa muitakin merkintätapoja, jotka on käsitelty perinpohjaisesti työssä. Työssä syvennytään myös kuljetuksissa tarvittaviin asiakirjoihin ja niiden käyttötarkoitus pyritään selventämään asiaan perehtymättömille. Asiakirjojen lisäksi kuljettajan tai kuljetusyrityksen tulee huolehtia ajoneuvon oikeasta turvavarustelusta. Vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä laki on kokenut monia uudistuksia ja yksi suurimmista oli turvaohjekortin yhdenmukaistaminen. ADR-kuljetusten suuresta määrästä huolimatta, ne eivät aiheuta suurtakaan riskiä ympärillä olijoille. Oikein pakattuina, kuljetettuina ja varastoituna vaaralliset aineet ovat täysin vaarattomia. Turvallisuusasia on käsitelty niin, että vaarallisista aineista tietämätön henkilö osaa toimia oikein onnettomuustilanteessa.