Käytöstä poistettujen laivojen purkaminen ja kierrätys tapahtuu pääasiassa Aasian maiden aluskierrätyslaitoksissa, jotka eivät vastaa länsimaiden asettamia vaatimuksia työturvallisuuden takaamisesta ja ympäristön suojelusta. Kansainvälisen aluskierrätyksen sääntelyyn lukeutuu monia kansainvälisiä sopimuksia, joista tärkeimpiä ovat Baselin yleissopimus ja tulevaisuudessa voimaan astuvat Hongkongin yleissopimus ja Euroopan aluskierrätysasetus. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on koota yhteen, kuinka aluksen turvallinen ja ympäristöä suojeleva purku ja kierrätys tulisi toteuttaa näiden kansainvälisten sopimusten ja niihin perustuvien ohjeiden mukaisesti.

Työssä tarkastelun kohteena ovat aluksen purkumenetelmät, noudatettavat turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat, purkujätteiden käsittely sekä aluskierrätyslaitoksen varustelu näiden lähtökohtien täyttämiseksi. Tarkoituksena on luoda selkeä tietopaketti laivojen purkamisesta ja kierrätyksestä suomen kielellä.

Työn keskeisimpinä lähteinä on käytetty kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n, Euroopan unionin ja Baselin yleissopimuksen sopimustekstejä ja ohjeita aluskierrätykseen liittyen. Lisätietoa on hankittu haastattelemalla alan asiantuntijoita ja tutkimalla alan kirjallisuutta sekä internet-lähteitä. Laivan kierrätysprosessin selvittämisen lisäksi työssä syvennytään aluskierrätystoimintaan globaalisti ja etsitään syitä, miksi aluskierrätys on edelleen keskittynyt maihin, joissa ympäristönsuojelu, työturvallisuus ja työntekijöiden terveyden suojelu ovat puutteellista.

Lopuksi näitä havaintoja silmällä pitäen pohditaan ratkaisuja, joiden avulla aluskierrätyksestä kehkeytyisi tulevaisuudessa työntekijälle entistä turvallisempi ja ympäristölle vähemmän haitallisempi teollisuudenala. Merkittävimpinä tekijöinä aluskierrätyksen kehittämiselle voidaan pitää toimintatapojen yhtenäistämistä Euroopan aluskierrätysasetuksen käyttöönotolla, aluskierrätyslaitosten ja paikallisten lakien kehittämistä sekä laivojen rakentamista elinkaariajattelun näkökulmasta.