Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaiset ovat 14–15-vuotiaiden urheilevien nuorten elämäntavat. Tavoitteena oli tuottaa tietoa nuorten urheilijoiden elämäntavoista ja selvittää, tukevatko nuorten urheilijoiden elämäntavat huippu-urheilijaksi tulemista. Tulosten pohjalta opinnäytetyön toimeksiantaja Nuori Suomi ry pystyy tuottamaan tarkoituksenmukaisia tukipalveluita nuorille urheilijoille, heidän valmentajilleen ja vanhemmilleen urheilullisten elämäntapojen edistämiseksi.

Tutkimuksellinen opinnäytetyö oli luonteeltaan kvantitatiivinen, ja tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä. Tutkimuksen otos oli 27, joka koostui voimistelijoista, yleisurheilijoista, jalkapalloilijoista ja jääkiekkoilijoista. Urheilijat pitivät viikon ajan päiväkirjaa, johon he kirjasivat tietoja päivärytmistään. Tämän jälkeen he vastasivat Internetissä kyselyyn, jossa kysyttiin tietoja päiväkirjasta sekä muutamia tarkentavia kysymyksiä elämäntapoihin liittyen.

64 % urheilijoista liikkui asettamiensa tavoitteiden kannalta riittävästi. 26 % sen sijaan liikkui liian vähän jopa liikunnan terveysvaikutusten kannalta. 74 % noudatti säännöllistä ateriarytmiä päivittäin tai lähes päivittäin. Lähes kaikki nukkuivat arkisin keskimäärin vähintään kahdeksan tuntia yössä ja viikonloppuisin keskimäärin vähintään yhdeksän tunnin yöunet. Myös nukkumaanmenoaika säilyi melko säännöllisenä koko viikon ajan. Alkoholinkäyttö oli minimaalista eikä yksikään nuorista käyttänyt tupakkatuotteita. Nuoret tiedostivat elämäntapojen tärkeyden urheilulliselle kehitykselle, sillä yksikään vastaajista ei pitänyt elämäntapoja merkityksettömänä urheilulliselle kehittymiselle. Nuoret kuitenkin kokivat, ettei elämäntapoja käsitelty kovinkaan säännöllisesti osana valmennusta.

Alhaisen vastausmäärän vuoksi tuloksia ei voida pitää täysin yleistettävinä. Pääsääntöisesti nuorten elämäntavat vaikuttivat tukevan urheilullista kehittymistä. Tosin pienellä määrällä urheilijoita ilmeni selviä ongelmia aterioiden väliin jättämisessä ja liian vähäisissä liikuntamäärissä. Näiden seikkojen lisäksi elämäntapojen käsittelyä osana kokonaisvaltaista valmennusta tulisi kehittää urheiluseuroissa, jotta siitä tulisi säännöllisempää, sillä urheilijat pitivät elämäntapoja tärkeänä urheilullisessa kehittymisessä, mutta asiaa ei käsitelty säännöllisesti seuravalmennuksessa. Jatkotutkimuksena olisi mahdollista selvittää elämäntapojen osalta eri muuttujien välisiä yhteyksiä ja riippuvuuksia toisiinsa sekä mahdollisia eroavaisuuksia eri lajien urheilijoiden tai sukupuolten välillä.