Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kehitysvammaisten henkilöiden vammattomien sisarusten kokemuksia sisaruudesta. Työllä halutaan antaa mahdollisuus vammattomille sisaruksille tuoda äänensä kuuluviin. Kokemukset voivat tulevaisuudessa olla tukena kehitettäessä palveluita ja koulutusta. Kolme tutkimustehtävää oli seuraavat: Millaiset olivat kokemukset sisaruudesta perheen arjessa? Millainen merkitys sisarussuhteella on tällä hetkellä? Millainen merkitys kehitysvammaisella sisaruksella on tulevaisuudessa? Työ on toteutettu yhteistyössä Keski-Suomen Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen kanssa.

Työmme on kvalitatiivinen tutkimus kolmen 20–35 vuotiaan vammattoman sisaruksen kokemuksista. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja avointa lomakekyselyä. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat kehitysvammaisuus ja sisaruus.

Osallistujien kokemukset sisaruussuhteesta kehitysvammaisen henkilön kanssa olivat positiivisia. Kokemukset sisaruussuhteesta olivat kuitenkin erilaisia eri ikävaiheissa. Kehitysvammaisuuden mukanaan tuomat tuentarpeet ovat sulautuneet arkeen, eivätkä vammattomat sisarukset kokeneet niiden hallitsevan elämää. Osallistujat kokevat myös, että kehitysvammaisuus on vain yksi osa-alue ihmisen kokonaisuudessa. Tuloksista nousee esille, että kehitysvamman asteella ei ole merkitystä kokemukseen sisarussuhteesta. Osa vastaajista oli kokenut vertaistuen hyödylliseksi vaikeiden asioiden käsittelyssä. Puolestaan ne kehitysvammaisten vammattomat sisarukset, joilla ei ole ollut mahdollisuutta vertaistukeen kaipasivat sitä. Tulevaisuuden asumisjärjestelyt, terveyteen liittyvät asiat ja edunvalvonta askarruttavat kehitysvammaisten henkilöiden vammattomia sisaruksia