Opinnäytetyön tavoitteena oli vertailla kahta alppiruusun eri kryosäilytysmenetelmää Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kasvintuotannon tutkimuksen Laukaan toimipisteessä. Vertaillut menetelmät olivat modifioitu pisaravitrifikaatiomenetelmä, jossa käytettiin meristeemejä in vitro -kasvatetuista mikroviljelmistä ja lepotilaisten silmujen pakastusmenetelmää, jossa käytettiin MTT:n Laukaan toimipisteen alueelta kerättyjä lepotilaisia silmuja. Tutkimuksiin käytetyt alppiruusulajikkeet olivat ’Elviira’, ’Eino’ ja ´St Michel’.

Kaikki tutkimukset laitettiin alulle MTT:n Laukaan toimipaikassa kevään 2010 aikana ja aineiston havainnointia jatkettiin syksyyn 2010 asti. Molemmissa menetelmissä seurattiin omia muuttujiaan, joista merkittävimpiä olivat lepotilaisten silmujen pakastuksen kannalta natriumhypokloriitin käytön vaikutukset ja pisaravitrifikaatiomenetelmän osalta jäänestokäsittelyiden pituus.

Lepotilaisten silmujen pakastusmenetelmä ei osoittautunut käyttökelpoiseksi alppiruusuille. Elpyminen oli heikkoa lepotilaisten silmujen osalta, eivätkä elpyneetkään silmut versoontuneet riittävästi kunnollisten mikroviljelmien muodostamiseksi. Pisaravitrifikaation puolesta tulokset olivat huomattavasti parempia. Menetelmä osoittautui käyttökelpoiseksi ainakin lajikkeille ’Eino’ ja ’St Michel’, joiden molempien elpymis- ja versoontumisprosentit olivat kohtuullisen korkeat.

Tutkimuksista kerätyt tulokset eivät olleet riittävän kattavia toimivan kryosäilytysmenetelmän luomiseksi alppiruusuille, mutta tuloksien pohjalta laadittiin suositus, jota voidaan käyttää hyvänä pohjana jatkotutkimuksille.