Eri puolilla Suomea on saatu hyviä tuloksia lasten ja nuorten arkihyvinvoinnin ja koulussa viihtymisen edistämiseksi, tekemällä yhteistyötä kunnallisen nuorisotyön kanssa. Nuorisonohjaajien jalkautuminen koulun arkeen on myös keventänyt opettajien työtaakkaa, kasvattajan roolin jakautuessa moniammatillisesti.

Opinnäytetyö kuvaa Espoon kouluyhteistyömallin pohjalta toteutettua koulun henkilöstön ja nuorisopalveluiden yhteistyön kehittymistä Juvanpuiston koulussa, Pohjois-Espoossa. Toimintatutkimuksellista lähestymistapaa noudattava kehittämistyö toteutettiin lukuvuonna 2015-16 ja työn tilaajina olivat sekä Juvanpuiston koulu, että Espoon nuorisopalvelut.

Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää Juvanpuiston henkilöstön ja koululla toimivien nuorisonohjaajien yhteistyötä, ja edistää heidän vuorovaikutustaan sekä toistensa tuntemista. Kehittämistyön apuvälineenä toimii Espoon kouluyhteistyömalli, joka on kunnallisen nuorisotyön ja koulujen työntekijöille tarkoitettu yhteistyön suunnittelun ja toteutuksen työkalu. Mallissa on kuvattu tavoitteet, keskeiset kohderyhmät, vastuunjako, sekä erilaisia yhteistyön muotoja. Ajatuksena on ollut luoda kokonaisvaltainen, yhteinen moniammatillinen tapa toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi kouluympäristössä.

Lukuvuoden aikana yhteistyö opettajien ja nuorisonohjaajien välillä kasvoi. Koulussa toteutettiin kouluyhteistyömallin vuosisuunnitelman mukaisesti ryhmäytystapahtumia, kohdennettu pienryhmätoiminta, luokkatyöskentelyä, välituntitoimintaa, luokkavierailuja, teematunti sekä oppilaiden ja opettajien vierailuja nuorisotilalla sekä nuorisonohjaajan osallistuminen yhteisölliseen oppilashuoltoryhmän palaveriin. Lisäksi koulussa aloitettiin tukioppilastoiminta.

Tuttuuden edistämiseksi nuorisonohjaajat esittäytyivät opettajakokouksissa ja kertoivat siellä toiminnastaan. Vuorovaikutusta edistettiin kevätlukukaudella kutsumalla koulun henkilöstöä tutustumaan nuorisotila Luukulle Avoimien ovien-iltapäivinä. Koulun henkilöstölle järjestettiin ryhmähaastattelu, jossa yhteistyön edistämiseksi henkilöstön näkemyksiä ja toiveita yhteistyön suhteen koottiin kyselylomakkeen avulla. Molempien tahojen mielestä vuorovaikutus kasvoi ja henkilöstöt tutustuivat toisiinsa.

Opinnäytetyö tukee Espoon kouluyhteistyömallin käytännöllisyyttä ja toimii esimerkkinä mallin käyttöönotosta. Koulujen tarpeet tuelle vaihtelevat ja muuttuvat, ja nuorisotyö etsii vielä paikkaansa sekä identiteettiänsä institutionaalisessa koulumaailmassa. Pitkäjänteiseen ja suunnitelmallisuuteen perustuva kasvatuskumppanuus tukee lasten ja nuorten arjen hyvinvointia ja moniammatillisen yhteistyön kehittyminen on toivottavaa. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi yhteistyömallin vaikutuksien tutkiminen tai nuorten kokemukset yhteistyömallin käyttöönotosta.