Paikkakunnallamme vuosina 2006–2007 tehdyn mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistyön loppuraportissa psykiatrisen kuntoutusyksikön yksi kehittämiskohde oli nuorten kuntoutustoiminnan vakiinnuttaminen. Tähän kehittämiskohteeseen hain vastausta opinnäytetyölläni.

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon nuoria 18–30-vuotiaita on tullut kuntoutusyksikköön vuosina 2010–2013, mitkä olivat kuntouttavia tekijöitä käsityöryhmässä ja tunsivatko nuoret kuuluvansa kaikenikäisten ryhmiin.

Opinnäytetyön tutkimus oli kvantitatiivinen. Taustateoriana avattiin mielenterveyskuntoutusta ja käsityötä terapeuttisena ryhmätoimintana. Aineiston hankintana käytin asiakastietoja 2010–2013, joista selvitin kävijämäärät sekä asiakkaiden ikäjakauman kuntoutusyksikössä. Kyselylomakkeella selvitin käsityöryhmien kuntouttavia tekijöitä. Kyselyssä ilmeni sukupuolen ja iän merkitys ryhmän jäsenten välisissä suhteissa sekä ryhmän välisten vuorovaikutussuhteiden rakentumisessa.

Tutkimustulosten mukaan ryhmiin osallistui kaikenikäisiä, moniongelmaisia persoonallisia miehiä ja naisia. Nuoret aikuiset saivat tukea vanhemmilta ja vanhemmat piristyvät nuorten seurasta. Käsityöryhmät olivat kuin perheitä, joita asiakkailla ei ole. Monet olivat yksinäisiä, jolloin ryhmään tai johonkin yhteisöön kuuluminen on kuntouttavaa. Kuntoutusyksikkö loi turvallisen, rajat antavan yhteisön, jossa asiakaslähtöisesti ja kokonaisvaltaisesti vastattiin kuntoutumisen polun yhdestä vaiheesta.